keskiviikko 11. helmikuuta 2015

Kuinkas sitten kävikään...?

Heippa!

Tässä vähän vanhoja kuulumisia ja sitten loppuun ihan uunituoreita!!

Oon "haudutellut" tätä blogitekstiä piiiiiiitkään. Mulla on ollut läppäri sylissä jo monta kertaa, mutta sitten on tullut tunne että kerrottavaa on liikaa, toisaalta onko sittenkään. JA mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin.

No. Jos palaan viime kevään euforiaan: haasteen voitto, onnistunut puolimaraton. Ei olisi paremmin voinut mennä. Kuitenkin puolimaran (no joo ja haasteenkin) jälkeen mun kroppa vaati selkeesti lepoa. Ja ennen kaikkea pää. Olo oli jotain jet lagin ja burn outin välimaastossa. Kroppa kipuili, milloin nilkka, sitten polvi. Mieli myllersi. Huono omatunto kun ei pääse liikkumaan, liikkumaattomuutta seuraa helposti ruokavaliosta lipsuminen..holtitontasuklaansyöntiä

Kesällä lenkkelin säännöllisen epäsäännöllisesti. Salitreenejä tuli plakkariin vain pari. Elokuussa palasin takaisin työelämään ja miltei saman tien selkäni kipeytyi todella pahasti ja jouduin olemaan pariin otteeseen pidemmällä sairaslomalla.

Olen hakemalla hakenut kultaista keskitietä arjen pyörittämisen,liikunnan ja syömisten suhteen. Olen miettinyt minä-kuvaani. Tunteiden vuoristorataa. Itsetutkiskelua. Epäonnistumisen pelkoa. Miettinyt mitä minä haluan. Olla laiha? Lihaksikas? (Sen takia stressaantunut?)
Olen kirjoittanut monesti siitä, että en ole kovin ulkonäkökeskeinen. Mutta minusta meinasi tulla sellainen. Oli hienoa kutistua ja päästä eroon ylimääräisistä muhkuroista. Sitähän kaikki haluaa, olla laiha? Nipistellään vatsanahkaa "kun on tätä ylimääräistä". MUTTA. Haluan voida elää niin etten koko ajan mieti kuinka paljon saan syödä ja kuinka paljon pitää liikkua että voisin syödä mitä tykkään. En todellakaan ole palaamassa "vanhoihin tapohini", mutta olen itselleni armollinen. Voin olla vähän pehmeä :)

Kesällä en urheillut kovinkaan paljoa, nyt olen aktivoitunut juoksun saralla, käyn ratsastamassa kerran viikossa ja aloitin "tätitaitoluistelun". Ei "hampaat irvessä" liikuntaa, päinvastoin! Sään viilentyessä joudun jälleen astmani takia siirtymään sisätiloihin ja korvamaan juoksulenkit ulkona Huuman juoksumattoon ja salitreeniin, kenties ryhmäliikuntatunteihin. Mutta nyt en kilpaile ketään vastaan, päämääränäni on olla hyvässä kunnossa ja onnellinen. Perhe tulee kuitenkin ykkösenä <3

<3


Mulle on annettu kaikki avaimet terveellisiin elämäntapoihin ja niiden noudattaminen vaatii tietynlaista itsekuria. Ja aika lohduttavaa on tietää että en paini näiden asioiden kanssa yksin. Mulla on vertaistukea ja mikä ihaninta, Huuman porukka tsemppaa yhä tarvittaessa <3 iso kiitos siitä!

Mutta summa summarum, olkaa armollisia itseänne kohtaan, miettikää mikä elämässä on tärkeintä ja panostakaa siihen täysillä!

Ja kuinkas SITTEN kävikään...?

Nythän juttu on niin että Huuma haastoi minut jälleen! Tällä kertaa kyllä ihan omasta aloitteestani :) Olen vuodenvaihteen jälkeen saanut aktivoitua itseni ja käynyt säännöllisesti salilla ja nyt säiden salliessa myös hiihtämässä. (ratsastuksen ja luistelun lisäksi, joita muuten pidän enemmän pääkopan huoltona vaikka urheilustahan nekin käy..)

No, Huuma lanseerasi tammikuussa PT-pienryhmät eri teemoilla; toiminnalliset, kiinteytyjät, keventäjät ja morsiamet. 10vkoa kestävä proggis. Ja näinhän siinä sitten kävi että meikä mandolino ilmoittautui kiinteyttäjien remmiin ja tarkoituksena jälleen haastaa itseni ja kroppani. Painonpudotus ei ole tässä avainroolissa vaan saada syksyn/talven aikana lohtusuklaalla kerrytetyt muhkurat siliteltyä :)
Meillä on huikea ryhmä ihania naisia joista kaksi minulle erityisen tärkeitä ja rakkaita <3 Ajattelen itse tätä jatkumona viime kevään haasteelle. Osittain jo tuttua huttua :) On ollut hyvin silmiä avaavaa lukea vuoden vanhoja blogipostauksia, katson kuvia nyt ihan eri silmillä ja olen jotenkin vasta nyt ymmärtänyt mitä kaikkea silloin tulikaan läpikäytyä! Ja uskon että tämä tuleva matka on sen takia vähän erilainen, ehkä vähän vähemmän pohdiskelua ja analysointia ja enemmän toimintaa? :)
Eli seuraavat 10 viikkoa suunnitellulla ruokavaliolla ja treenimäärä lisääntyy. Nyt kun olen takaisin työelämässä, täytyy suunnitella tarkemmin treeniajankohdat, sillä perhe on kuitenkin se ykkösprioriteetti <3 eiköhän se onnistu :)
PT:ina toimii Riikka Kesseli ja tänään sainkin jo uuden rääkin saliohjelman. Pelkkä ohjelman läpikäyminen sai jo kropan tutisemaan joten tehoa tästä ohjelmasta löytyy! Lisäksi ohjelmassa ryhmätreenejä, aerobista ja HIIT-treenejä! Odotan innolla!

Jaa että miksi? Että enkö nyt olekkaan tyytyväinen itseeni vähän pehmeämpänä? Olen minä. Mutta haluan vielä nähdä mihin minusta on. Tehdään nyt sitten se "viimeinen silaus" :) Mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan..



Eli jatkossa satunnaispostauksia projektin etenemisestä iloineen ja suruineen, luokattoman huonoilla kuvilla höystettynä,  tervetuloa mukaan!



-Mia