Helsinki City Run -Check!

Moikka!

Asiahan on nyt sillä lailla, että MIÄ JUOKSIN PUOLIMARATONIN!!!!!! Hitinvitit sentään MIÄ TEIN SEN!!!!!!JEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!
Mulla on nyt niiiiin hyvä fiilis! Vielä 2 päivää sitten tilanne näytti vakavasti siltä, että mun juoksusta ei tule yhtään mitään. Kun nilkkaongelma oli hoidettu, niin torstaina iltapäivästä mun alaselkä rupes kettuilemaan ja iltaa kohti kipeytyi entisestään. Kipu koveni ja painoi kumaraan. Selkä oli niin hiton kipeä että liikkuminen ylipäätään oli vaikeeta, ajatus juoksemisesta...ei ei ei. No, laitoin illalla viestiä jälleen Teemulle, että APUA, nyt prakaa selkä! :( Teemu laitto viestiä, että tuu Huumalle pe klo 15. Sit ei autanut muuta kuin syödä kipulääkettä, relaksanttia, voltaren geeliä selkään, villasukat jalkaan ja villaa vyötärölle. Ja toivoa että ihme tapahtuisi. Kävin pe aamuna arvauskeskuksessakin hakemassa lisää lääkettä, akuuttiaikaa fyssarille ei ollut. Lääkäri vaan voivotteli ja sanoi että itse tiedän kannattaako seuraavana päivänä juosta. Kumma lääkäri kun ei osannut taikoa kipua pois ;) Sit vaan odottelin että kello tulis kolme.
Ja tulihan se, kolmelta kurvasin Huuman pihaan. Pieni kartoitus kipualueesta ja  mars hierontapöydälle. Mulla oli ilmeisen jumissa pakaralihakset ja niitä sitten työstettiin. Se sattu niin perkeleesti, että mun piti karjua ja kiroilla. Olis tehny mieli lyödä Teemua. Mut sit koitin vaan keskittyä hengittämiseen ja rentoutua. Helpommin sanottu kuin tehty. Myös selkä sai vastaavan käsittelyn ja lopuksi vielä teipit. Olin aivan pyörryksissä. Mutta pahin terä kivusta oli kadonnut!!! Ihan huikeeta! Ensimmäinen toivonpilkahdus siitä että pääsisin sittenkin juoksemaan! Koko kevät on tähdätty tähän ja nyt se oli vaarassa mennä mönkään. Voitte varmaan kuvitella fiiliksen. Päätin odottaa seuraavaan aamuun ennenkuin teen päätöksen, lähdenkö juoksemaan vai kannustamaan.
Ja aamulla heräsin ILMAN KIPUJA! JEEEEEEEEEE!!!!

Tälle tyypille oon ikuisesti kiitollinen!!

Tämmöstä settiä selkäpuolelle :)

Kymmenen maissa aamulla startattiin kohti pääkaupunkiseutua. Kaveri oli hakenut meidän lähtönumerot ja paidat ja ajanotto-chipit meille jo edellisenä päivänä, joten varsinaista hoppua ei ollut, mutta haluttiin ajoissa pelipaikoille ja mulla oli treffit mun entisen työparini ja hyvän ystäväni Sirkkiksen kanssa. Ja meillä oli yks kyytiläinen (Kapa) jonka piti vielä hakea omat kamat kisahallilta. Oli tarkoitus käydä jossain syömässäkin kun meidän lähtö oli vasta toisiks viiminen 16.25.
Olin jo pari päivää aikasemmin aloittanut nestetankkauksen ja kummempaa tankkausta en sitten tehnytkään. Hiilaripainotteinen ruokavalio edellisenä päivänä, ei muuta. Piti tietty pysähtyä jo Kuninkaantielle pissalle. Ja perillä pissatti taas. Tankkaus siis toimi, ehkä liiankin hyvin!
Riku on nyt jonkun aikaa vältellyt gluteiinia, ja siitä tulikin vähän ongelmaa ruokapaikkaa etsiessä. Sit sanoin että käydään Kampin K-marketissa, koska siellä myydään kaikkea. On tuoretiskiä ja kaikkea spetsiaaliruokia. Ja löytyhän sieltä jokaiselle jotain "gourmeeta"..Me otettiin Kapan kans makaronilaatikkoa ja Riku perunamuussia ja lihapullia! :D

Mmmmm..maistuis varmaan sullekin!

Kolmen tähden päivällinen..
(HUOM: Karkit ostettiin johonkin turvakoti-keräykseen. )

Kiva miljöö meidän "ravintolassa"..(toisella puolella about 10 kassaa, asiakkaineen..)

No kun kuvut oli ravittu, treffattiin Sirkkis ja käytiin kahvittelemassa Lasipalatsin kahvilassa (join 0,5l soodaa) ja sain mun uuden hienon hupparin Lontoosta Sirkkiksen tyttäreltä Kaisalta (Mum on the run-blogi)

joka on siis upea, liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin hurahtanut kolmen lapsen äiti ja PT, mun idoli <3 Ei tullut kuvaa musta huppari päällä mut hieno se on ja takana teksti:

Sieltä sitten lähdettiin valumaan kohti Stadionia. Taivas oli revennyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Jännitys kipristeli vatsaa..Käytiin hörppimässä urheilujuomaa ja ostin pari energiapatukkaa, joista söin toisen. Aikaa juoksuun oli reilu tunti ja kierreltiin aluetta ja hetki istahdettiin aurinkoiselle rinteelle ja fiilisteltiin. Mun juoksukamu Anna oli myös miehensä Antin kanssa tulossa juoksemaan, mut olivat aikaisemmassa lähtöryhmässä eikä keretty näkemään ennen niiden lähtöä. Meillä ei ollut mitään käsitystä, missä varsinainen lähtöpaikka sijaitsi, ja se ei ollutkaan "ihan kulman takana" Stadikasta! Vaihdettin juoksukamat ja vietiin tavarat säilytykseen. Punnitsin pitkään siinä pitkähihaisen ja lyhythihaisen välillä ja päädyin juoksemaan HCR-paidassa, joka on muutes tosi kivan värinen! (Varsinkin Rikusta)

Happy-husband-selfie :D

Matkalla lähtöpaikalle aurinko meni pilveen ja tuli hiton kylmä. Kirosin siinä sitten vaatevalintaani, kun odoteltiin omaa lähtövuoroa. Mutta jo ekan kilsan jälkeen totesin valinnan olleen oikea, koska lämminhän siinä äkkiä tuli! Ekat kilsat oli sellaista köpöttelyä, mutta pikku hiljaa vauhti kasvoi ja alkoi tulla väljyyttä. Eka juomapiste oli 4km jälkeen ja nappasin pari kulausta urheilujuomaa vaan suun kostukkeeksi. Riku oli ostanut uudet juoksusukat just ennen juoksua ja ne olikin sit ihan huonot, meni jotenkin rullalle koko ajan, joten niitä sitten piti nykiä joka juomapisteellä.

Juoksu rullasi mukavasti ja ohiteltiin aika paljon porukkaa, oikeastaan koko matkan. Kilometrit meni vauhdilla ja missään vaiheessa ei tullut tunnetta että "tää ei lopu ikinä", päin vastoin, ennemmin oli tunne että "oho, 15km jo takana, enää 6km edessä!". Kivasti oli porukkaa teiden varsilla kannustamassa. Oli ihan mahtava fiilis juosta, kun paikat oli kunnossa ja energiaa riitti. Tuntui just siltä että kevään treenit on menneet nappiin tätä juoksua ajatellen. 

Meillä ei ollut minkäänlaista aikatavoitetta ja pysähdyttiin jokaisella juomapisteellä juomaan jasuoristamaansukkaa. Eikä hoppuiltu. Juostiin toisiks viimisessä ryhmässä jossa aikatavoite oli 2h30min. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna voisin kuvitella että vauhti olis ollut pikkasen reippaampi, jos oltais juostu "nopeammassa" ryhmässä. En tiedä. No joka tapauksessa, kilometrit taittuivat mukavasti ja äkkiä 20km oli täynnä ja Stadikan kuulutukset jo kaikuivat lähellä! Mulle tuli joku tunneryöppy ja kävi itkettää ihan hirveesti. Iho meni kananlihalle ja ihan mieletön tunnelataus meni läpi kropan! Tässä minä juoksen kohti maalia, koko kevään "töitä" paiskineena, suuren elämänmuutoksen tehneenä, hymy huulillani, elämäni kunnossa ja oma rakas rinnalla <3 mikä pakahduttava tunne!!! Olin toki ihan poikki ja Rikun juttuihin vastasin enää "en tiiä" ja "nii", koska keskitin kaiken energiani juoksemiseen. Ja ihmekös tuo, viimeinen kilometri oli koko lenkin toiseksi nopein (05.49), ja sekunnin hitaampi kuin nopein kilometri (5km ja 14km 05.48). Vauhti oli siis tasainen koko matkan, kaks ekaa kilsaa hitaimmat, mutta sen jälkeen pysyi tasaisena, eikä hidastunut loppua kohden yhtään :)

Oltiin ostettu energiageelit henkiseksi tueksi mukaan ja uskalsin napata omastani puolet 18km kohdalla juomapisteellä. En sit tiedä, oliks siitä apua. Ehkä enemmän korvien välille. Mut vatsaan ei käynyt millään tavalla! Ja sit me juostiin Stadionille, mikä fiilis!!! Maaliin juostiin käsi kädessä <3 Miten upea juoksu Rikulta, joka kävi lenkillä about 4 kertaa ennen tätä! Hyvä me!! Aika 02:10:23 !

<3

Stadionilta poistuessamme meistä napattiin kuva (niin kun matkan varrellakin) ja ne on nähtävissä maanantaista alkaen HCR:n nettisivuilla. Siitä siirryttin hakeman evästä, ja kyllä siinä kohtaa hiukoikin ihan mukavasti!! Ja sieltähän sai vaikka mitä! Banaania, ruisleipää, sipsejä, myslipatukkaa, jukurttijuomaa, Elovena välipalajuomaa, vissyä..Meillä oli palkkarit repussa varttumassa ja ne vedettiin ihan heti kärkeen. Äkkiä vaihdoin kuivan paidan ylle (ja uuden ihanan hupparini) koska ilma oli jo tosi viileä ja alkoi tihuttaa vettäkin. Auto me oltiin jätetty Kallioon, mun entisen kotitalon takapihalle :) hypättiin ratikkaan ja huristeltiin Kurviin. Autossa mulla odotti Ainot. Ahhh, tilaa varpaille ja tarkistin damaget. Kaks rakkulaa, molempien jalkojen keskimmästen varpaiden syrjässä. Samassa kohtaa!

Autossa tuli hetkeksi huono olo, mutta tasaantui kun mussutin kaikkia eväitä siinä. Pysähdyttiin huoltikselle öljy ostoksille ja mukaan tarttui lisää evästä:

Mieluummin överit ku vajarit..

Takapenkillä oli vähän toisenlaiset eväät:

Luukari.

Kotona odotti mummo ja kaksi pirteää pikku Kotolaa <3 Mukulat untenmaille, sit suihkuun ja sohvannurkkaan mussuttamaan lisää eväitä ja Euroviisut.

Viisuvarpaat.

 Siinä oli huikea päivä paketissa. Tipahdettiin molemmat sohvalle kesken viisujen! 

Nyt sit mietin et "mitäs sit?". Taas on yks tavoite saavutettu, olen jälleen ylittänyt itseni. :) Sen voin sanoa, että ton matkan tuplaaminen ei ole käynyt mielessä. Vielä. ;) Nyt hetki fiilistellään tätä ja palaudutaan urakasta. Voin kertoa että tänään mun kävelytyyli on herättänyt hilpeyttä. Jalat on sellaset puupökkelöt ja oikea nilkka vähän vihoittelee. Tällä kertaa ulkosyrjästä. No, tänään vähän kehonhuoltoa ennen nukkumaanmenoa, eiköhän se tästä. Ihana äitienpäivä takana, napa raikaa herkuista! Huomenna "takas ruotuun". Nyt läppäri kii ja rullailemaan lihaksia. Auts. 

See you later! <3

Kapuloita rattaissa

Heippa!

Taas on mennyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Iltaisin oon ollut niin väsynyt että en oo jaksanut avata läppäriä, vaikka asiaa olis ollutkin. No, pakko nyt aloittaa tästä päivästä, koska tää on ollut aamusta alkaen HUONO päivä. Syystä että aamulla herätessäni, tarkemmin ylös noustessani mun oikean jalan nilkka ei pitänytkään alla. Viiltävä kipu tuntui nilkan sisäsyrjällä akillesjänteen ja kehräsluun välissä. Se on ihan kosketusarka ja en pystynyt taittaa nilkkaa ollenkaan. Ainut tapa liikkua oli kääntää jalkaterää ulospäin "ankkatyyliin". Ja HCR KOLMEN yön päästä!!! Mitä miä teen??? Ihan ekana piti avautua tietty facebookissa ja sinne satelikin paljon tsemppiä ja vinkkejä <3 Otin Buranaa, hölväsin kylmägeeliä ja Voltaren kipugeeliä ja sitten sidoin vielä kylmäpakkauksen siihen. JA sit miä laitoin sähköpostia juoksukoulun vetäjälle Teemu Valtoselle. Teemu vastaskin pikaisesti että soita. Ja sit miä soitin. Pari tuntia siitä, kurvasin apteekin kautta hakemaan Kinesio-teippiä ja siitä Huumalle. JA sitten sitä jalkaa hierottiin. Ilmeisesti penikoissa on jotain lihaskalvojumiongelmaa. Miä huusin ja karjuin ja kiroilin. Se sattu niin saakelin paljon että meinasin pillahtaa itkuun. Ja sit tsädäm, jalka piti alla ja pystyin kävelemään! Sit Teemu teippaili jalat näin:

Sit oon foamrollannu mun pohkeita ja antanut nilkalle kylmä-kuuma-hoitoa. Se on vielä arka ja varon sitä mutta aamun viiltävä kipu on poissa. Aion ottaa levon kannalta nyt nää vika päivät, koska oli tilanne mikä tahansa, lauantaina auton keula suunnataan kohti pääkaupunkia ja lähden ainakin yrittämään! Suuren suuret kiitokset siis Teemulle!!

Eilen meillä oli viimeinen juoksukoulu ja siirryttiin suoraan Karhulan keskuskentälle. Teemana oheisharjoittelun vaikutus ja juoksuharjoitus. Oheisharjoitteluun kuului venyttelyä, paikkojen availua ja lihasten aktivointia. Oon itekin huomannut että ennen lenkkiä kun aktivoi keskivartalon lihaksia, juoksuasento pysyy paremmin ryhdikkäänä! Me ollaan juoksukoulussa harjoiteltu uutta juoksutyyliä, josta jo vähän kerroinkin. Ja saamani palautteen mukaan oon jo päässyt muutaman askeleen lähemmäksi sitä. Lauantaisen puolimaran aion kuitenkin "lompsottaa" vanhaan tyyliin, mutta jatkossa aion testailla tätä uutta "metodia"! Aion myös sisällyttää lenkkeilyyn alkuverryttelyä ja venyttelyä (siis ennen ja jälkeen lenkin) ja hankintalistalla on seuraavana sykemittari ja kompressiosukat/säärystimet. (Ja uudet juoksutrikoot, vanhat puttoo jalasta..)

Juoksukoululaisia!

Oli kyllä hauskaa ja ei naurua puuttunut tästä koulusta! :) Nyt vaan pikku hiljaa kaikkea opittua käytäntöön.

Eilen aamulla Fustrattiin Miran kanssa ja pääsin ottaa alkulämmöt juoksumatolle. Eilinen tunti sujui jotenkin aika hyvin , näyttää menevän aaltoliikkeellä mun tuntimenestys, ainakin omasta mielestä! Olin aamulla unohtanut ottaa allergialääkkeen ja se vähän kostautui viimeistään tokalla kerralla juoksumatolla kun olisin ottanut spurtteja. Keuhkot teki tenän ja piti sitten jolkotella rauhallisemmin. Muuten on allergia ja astma pysynyt lääkkeillä hyvänä -kuhan ne muistaa ottaa ajallaan..

Mulla taitaa olla sellane viha-rakkaus-suhde tohon Fustraan. Se on niin haastavaa, että joskus tuntuu että en edisty siinä yhtään ja tappelen aina samojen juttujen kanssa. Sit kuitenkin Mira antaa palautetta että liikeet tule tehtyä jo paljon paremmin, asentoa ei tarvii korjailla NIIN paljon. Mut kyllä on tän tytön keskivartalo saanut kyytiä! Kesään on vielä tovi, katotaan saadaanko tää kroppa bikinikuntoon? :)

Viime viikolla juhlittiin vappua ja myönnän herkutelleeni kaksin käsin ja monena päivänä. Viime viikon sporttailu oli vähän nihkeänlaista, 1 lenkki, juoksukoulu kerran ja kerran kävin salillakin rimpuilemassa!Vappupäivän aamuna! :) ja sunnuntaina ratsatustunti. No joo, olihan siinäkin jo..Ainiin ja ryhmätreenit! Miten miä nyt aattelin ihan et en liikkunu juuri ollenkaan?

Ainiin! Viime viikolla mulla olikin semmonen juttu, kun samalle päivälle olis sattunut Fustra, ryhmätreenit ja juoksukoulu. Aamun Fustra peruuntuikin yllättäin ja Pauliina nappaskin minut lennosta Hypoxiin! Ah, taivaallista! Sunnuntain ratsastustunti (sillä vauhdikkaalla Suomenhevosella) ja 16km lenkki oli tehneet tehtävänsä, ja pääsinkin palauttelemaan kuplapukuun <3 

Iltapäivällä ryhmätreenit meille veti Lilli ja vuorossa oli BodyStep tunti. Todella tehokasta! Hienosti Veikkokin pysyi mukana! :) Tunnin jälkeen, mulla oli TUNTI aikaa hengailla ennen juoksukoulun alkua ja Carita lupas jäädä kaffittelemaan mun seuraks, niin ehditään vaihtaa kuulumisia. No siihen jäi Anu ja Veikkokin. Oli kivaa rupatella porukalla pitkästä aikaa! Mulla oli eväkset mukana, jotta jaksan sitspurttailla keskuskentällä:

Rahkamuija.

Vappua vietettiin ihan kotosalla, leipasin herrrkullisen kääretortun, kun sain muutaman Mian-päivä vieraan kahville. Iltapäivällä grillailtiin naapureiden kanssa. Mulla on muuten ihan mahtavat naapurit <3

Vappupäivän aamuna vetäsin Huumalla pitkästä aikaa salitreenin. Kyllä ne "taidot" on vielä tallella vaikka sitä omaa ohjelmaa ei oo nyt Fustran alettua tullut tehtyä.

Sieltä kodin kautta kurvattiin Korsoon nuuhkimaan tällaista ihanuutta:

<3 pieni poikanen <3

Sunnuntaina pääsin taas ratsaille ja tällä kertaa sain ratsukseni herkän, vauhdikkaan ja taitavan vanhan ravurin Lissun. Mulla on yks aikasempi kokemus Lissusta ja se ei ollut kovin ruusuinen. Polleparka meni aivan sekaisin silloin ja se vaan juosta jolkotti pää viidentenä jalkana. No, ajattelin et nyt katotaa onks tää täti oppinut mitään viimeiden muutaman kuukauden aikana. No, ekat 30min voin sanoa että tuntemus oli " EI täti EI ole oppinut MITÄÄN". Taas meni polle hermoheikkona ympäri ja tonne ja tänne ja hämmennettiin siellä sellasta sekametelisoppaa. Kunnes Tiina sai väännettyä rautalangasta mulle, kuinka hellästi ja herkillä avuilla Lissua pitää ohjata. Nyt kun kontrastit on ollu valtavia Jolle "enmenemihinkään" vs. Humu "pikajunameksikonhalkikiitää" vs Lissu "höyhenenkevyetavuttaimenensekaisin", on mun ratsastajataitoja koeteltu ja hiottu äärilaidasta toiseen. Mikä on kyllä hieno homma! On toki kiva mennä useamman kerran yhdellä ja samalla, jotta sais joskus ratsastettua vähän enemmän onnistuneesti, mutta sit tää erilaisten heposten kokeilu kyllä opettaa myös ja paljon! Oli sellanen pompotus tällä kertaa muutamaan otteeseen että kottin päästyäni epäilin jo murtaneeni jotain tuolla alhalla. Au. Kaikenlaista.

No jotta ei sunnuntaille jo tarpeeksi ollut äksöniä, lähdettiin me vielä illansuussa Rikun kanssa heittää pieni lenkki, matka oli 7,33km ja aika 44.52. Oli muuten nihkein lenkki aikoihin. Jalat painoi koko matkan, mut loppuun asti jolkoteltiin. Joskus ei vaan rullaa.

Että semmonen viikko täällä <3 Sori jos tuli ihan sekavaa sepostusta. Sen siitä saa kun on kirjoittamatta liian kauan!

Tää viikko menee tästä eteenpäin lepovaihteella ja haudon ton koipeni kuntoon! Päätin olla ottamatta mitään energiageelejä puolikkaalle mukaan, ja pärjätä vedellä ja urheilujuomalla. Saa nähdä onko hyvä päätös. Aika paljon oon lueskellut juoksufoorumeita ja tää sakki on jakaantunut aikalailla kahtia. Tavoitteksi asetan itselleni juosta koko matkan maaliin asti. Aikatavoitetta en aseta. Kuhan toi nilkanretale nyt vaan tulis kuntoon....Pidetään peukkuja!

Nyt, hyvää yötä <3