Training in the dark

Moikka!

Taas vierähtänyt muutama päivä niin, että blogin kirjoitus on vaan käynyt mielessä. Mun viime viikko meni vähän plörinäksi, kun Fustran aloitus siirtyi tälle viikolle ja näin ollen kaikki mun liikkuminen oli siis minusta itsestä kiinni. Kyllähän miä sen tiedostin että oikesti haasteellinen aika alkaa virallisen Haasteen päätyttyä, mut ei sitä silloin osannut ajatella, et minkäläista se sit onkaan. Mulla on kyllä motivaatio säilynyt ja viime viikon saldo oli 2 kertaa salitreeni ja 2 juoksulenkkiä, eli liikuntaa neljänä päivänä. Mikä ei siis ole ollenkaan huono. Mutta entiseen (Haasteen aikaan) verrattuna, tuntuu jopa laiskottelulta..Sit taas aikaan ennen Haastetta verrattuna.. ;) Se kauhee väsymys on onneksi nyt kaikonnut. Kuitenkin salille lähteminen on vähän hitaanlaista ja välillä joudun lähemään vähän väkisin. Mut se kuitenkin kannattaa, koska siitä tulee hyvä mieli ja ennen kaikkea hyvä olo! Sunnuntaina olin salil toka, aamulla kasin jälkeen ja jumppasin pimeässä, kun en löytänyt valokatkaisijaa :D

Syömisessä en ole ollut niin tarkka, enkä ole punninnut kuin satunnaisesti. Aamupala on edelleen kaurapuuro kookosöljysöljyllä, raejuustolla ja mehukeitolla ja väli-ja iltapalaksi rahkaa, mehukeittoa, mansikkaa tai omenaa ja pähkinöitä. Se vaan on niin hyvää! Välillä paistan illalla valkuaismunakaan, välillä ihan tavallisen munakkaan. Viikonloppuna juhlittiin kaksia synttäreitä ja maistoin kyllä kaikkea kahvipöydässä :) Mut muuten maltti on pysynyt ja en ole sortunut herkutteluun. Tasainen ruokailurytmi pitää tosiaan mieliteot kurissa. Paino on kotivaa'an mukaan nyt n.58,5kg, mikä tekee joulukuun lopusta -8kg :O Joulukuun possuilin ihan urakalla ja elin suklaalla.  Ja leuat jauhoi koko aika jotain. Huh.

Tänään juostiin mun ystäväni Annan kanssa 11,3km lenkki ja aikaa siihen kului 1:10:46. Lämpötila oli taas laskenut pakkasen puolelle ja se tuntui heti keuhkoissa. Kuitenkin kunnialla juostiin ihan mukavaa vauhtia koko lenkki. Nyt täytyy jaksottaa lenkit niin että yks lenkki (kolmesta) olis aina 15-17km. Puolimaratoniin on nyt 6 viikkoa aikaa.. :) Kyllä odotan iltojen valoistumista, niin ei tarvii pimeällä aina juosta iltalenkkejä. Tosin pimeässä urheilu on nyt ollut vähän niinkun teemana. Pimee on tää treenaajakin.

Keskiviikkona Fustraan Miran kanssa, sitä odotellessa.. :) Nappaan kameran matkaan ja saatte sitten heti tuoretta tietoa -ja kuvia miten sujui!
Nyt hyvää yötä <3

Tirsk ;)

Täällä ollaan!

Moikka taas pitkästä aikaa!

Tulipas pitkä tauko kirjoitteluun (entiseen verrattuna). Oon ollut jotenkin tosi väsynyt ja en osaa sanoa, onko se Haasteen jälkimaininkeja vai syönkö miä liian vähän. Iltaisin olen "tipahtanut" sohvalle kesken telkkarin katsomisen ja ajatuskin siitä että pitäis näpytellä jotain edes suurin piirtein järkevää blogiin, on ollut ylivoimaista.
Kävin viime viikolla perjantaina salilla rakkaan ystäväni kanssa ja viikonloppu me oltiinkin reissussa. Sunnuntaina vietin pääosin koko päivän tallilla, kun mun tyttärenikin on nyt aloittanut alkeistunnit     Hepolassa <3 Mun oma ratsastustunti on aina 15.30. Nyt kun kevät kolkuttelee tosissaan ovella, tiesin että ratsastuskenttä on vihdoin sulanut. Ja se tiesi vain yhtä asiaa: laukkaharjoituksia. Mulla on ollut jonkin sortin laukkafobia, ihan vaan siksi etten oo koskaan siinä onnistunut kunnolla ja kerran pudonnt sen seurauksena hevosen selästä. Tai itse asiassa EN pudonnut, jäin vain roikkumaan siihen kylkeen..Mutta meilläpäs onkin Hepolassa maailman paras ratsastuksen ope Tiina Raita, joka luo uskoa ja luottamusta siihen että kaikki onnistuu ennemmin tai myöhemmin. Ja yritetään niin kauan että edes jonkin tasoinen onnistuminen tapahtuu. Ja kuulkaas, miäpä laukkasin!!!! Se oli niiiiin superupeanhieno hetki että sit miä purskahdin itkuun! Nauroin ja itkin. Koska miä onnistuin ja minuu oli pelottanut niiiiin paljon. Ja se oli niin siistii!!!JESSS! Ja kyllä tuntui selässä ja muutenkin keskivartalossa japersauksessa seuraavana päivänä, että töitä oli tehty!

Ratsuna mulla oli Toro, ekaa kertaa <3
(kuva lainattu Hepolan FB-sivulta)

Maanantaina kävin taas Annan kans lenkillä ja sanoin et juostaan joku nopsa vitonen kun päästiin vasta niin myöhään liikkeelle. No, nopsa vitonen oli lopulta 7,25km ajassa 43,39min. Ihan hyvä vauhti. Miähän en oo koskaan juossu "kelloa vastaan" ja mulle tollanen n.10km/h on ihan hyvä tahti.

Samat hillonuijat!

Pääsiäsienä päätettiin lähteä Munahölkkään :D Munapirtissä 10km, teeman mukaan tiätty!
Ti ja tänään mulla piti olla Fustraa mutta ne peruuntui PT:n sairastumisen vuoksi joten tänään menen illemmalla salille rimpuilemaan. Eilen pidin totaalisen lepopäivän, vaikka eipä tää mun arkeni kahden lapsen äitinä ainakaan mitään makoilua oo. Mut kyllä osaan nauttia päivistä ja illoista, kun ei oo pakko tehdä yhtään mitään. Sitä paremmin myös treeni maistuu seuraavana päivänä :)


Niin, tuosta syömisestä piti vielä. Että oon nyt syönyt molemmilla aterioilla hiilaria, kun aiemmin se jätettiin pois päivälliseltä. Katon nyt vaikuttaako se mun vireystilaan. Vaakakin näyttää koko ajan pienempää lukemaa, enkä koe kuitenkaan tarvetta enää varsinaisesti pudottaa painoa. No, kokeilemalla se kultainen keskitie löytynee :)

No, palailen myöhemmin treeniuutisten kera! Nyt moikka ja pihalle siitä nauttimaan auringosta!!!

Mielitekoja ja mielenhallintaa

Moikka!

Mites tää blogin kirjotus ei tuu enää ku "Manulle illallinen". Kyl mulla päivän mittaan herää ajatuksia, mut iltaisin oon ollut niin väsy etten oo jaksanut avata konetta. Mun piti siitä ekasta Fustra-tunnista kirjoittaa, mut se meni jotenkin niin intensiivisesti keskittyessä, että unohdettiin ottaa yhtään kuvaa. Mut ens viikolla sit :)
Mut sen verran voin siitä nyt näin ekan kerran jälkeen kertoa, että se on todella vaikeaa ja raskasta. Siinä pinnistellessä ja puhistessa mieleen tuli että mitä hittoo miä oon viimiset 6-7 viikkoa tehnyt kun tää on näin vaikeeta. Ja rankkaa. Mut Mira lohdutti että se on ihan perussettii ja että se että mulla vähän päässä pimeni ja kädet puutui ja pyörrytteli - se on kaikki ihan normaalia aluksi. Klikkaa tästä niin saat pienen infon, mitä Fustra on.
Alkulämmittelyn olin aloittanut juoksumatolla, mutta siitä siirryttiin Miran saavuttua Crosstrainerille. Fustratyyliin siinä tallataan niin että kantapäät ei nouse "polkimilta", kädet pysyy paikallaan, olkapäät alas ja taakse, hyvä ryhti ja menoks. Mun ensimmäinen ajatus joka ikisen liikkeen kohdalla on "kramppi". Sun pitää jännittää keskivartalon lihakset koko ajan. Ja mitä Mia silloin tekee? -> pidättää hengitystä. Mitä sitten tapahtuu -> pyörryttää ja pimenee. :D Mulla on niiiiiiiiiiiiiiin paljon opittavaa vielä, vähän yritää tulla toivoton olo, mutta kyllä tässä on muissakin asioissa kehittynyt, niin miksei sitten tässäkin. Ens viikolla me Fustrataan kahteen otteeseen.
Ulkopuolisen silmin (Huumassa Fustrataan paljon!) liikkeet ei näytä juurikaan miltään, ei ainakaan rankoilta. Mutta kun itse hyppää puikkoihin..AuAUAu. Tunnin jälkeen mun kroppa oli kuin mankelin läpi käynyt ja nyt kahden päivän jälkeen lihaksissa tuntuu yhä. Että tehokasta se ainakin on! Etenkin yläselkä-hartia seutu on kipeä. Mun täytyy tehä hitokseen hommia koska mulla on paha tapa aina nostaa hartiat korviin monessa liikkeessä ja tässä täytyy hallita -no koko kroppa, koko ajan. Ja helposti käy niin että ku tiukkaat yhden paikan, toinen löpsähtää. Ja sit jos koko setti on hallinnassa, unohtuu hengitys. Oumaikaad. Mira parka, sulla on vielä paaaljon työstettävää..
Sit mun joku reisilihassysteemi on ihan jotenkin lukkojumissa että sen avaaminen on ensiarvoisen tärkeetä mun juoksun kannalta. Eli sitäkin työstetään oikein tosissaan. Kerroinkin teille aikasemmin täällä mun ekasta saunajoogasta lyhyesti ja että tälle kankikropalle siitä olis varmasti hyötyä. Mira olikin bongannut mun heikkoudet sieltä jo. Nyt tää ongelma poistetaan Fustralla :)
Mut Fustrasta lisää ens viikolla!

Eilen pidin ihan rehelisen huilipäivän kaikesta liikunnasta ja kävin "pokkaamassa" mun palkintokassin Kotkan Body Stockista, kiitos Ville! Sit mun rakas aviomieheni halusi ostaa mulle uudet housut, nimittäin kaikki mun kaapin perukoilta kaivetut vanhat farkut roikkuu mun päällä. Siis ne farkut jotka oli siellä kaapin perukoilla koska ne oli mulle pieniä. Ja painelinkin suoraan Kotkan Vero Modaan ja siellä ihana Lissu nappas mulle heti monta paria sovituskoppiin. Kauhistelin ensin Lissun kokovalintoja, mutta niinhän se vain oli että kaksi kokoa pienemmät byysat miä nykäisin jalkaani!! Eli käytännössä tarkoitti 29/32(30) on nyt 27/30!! Kokeilin jopa vielä yhtä kokoa pienempiä mut niistä tuli se surullinen ydinpilvi vyötärölle, josta siis olen jo päässyt enimmäkseen eroon. Eli liian pienet, mutta meni päälle ja kiinni kuitenkin. Uskomatonta. Farkut jäi toistaseksi vielä saamatta mukaan, kun sitä mun pituutta tulee kauppaan vasta myöhemmin tällä viikolla. Silti. Ihan mahtava fiilis, ja pitkästä aikaa sovituskoppivisiitti jossa ei ahdistanut tipan tippaa, päin vastoin! JES!!!! Mulla on tosi hyvä olla tän kokoisenakin, eikä mulla ole tarkoituskaan ahtautua XS/S koon vaatteisiin. Pääasia on mulle se ettei mitään pursuile ja tursuile :)
Siitä suoraan istahdettiin Arnoldsin pöytään ja muu perhe mussutti ihanat munkit ja miä hörppäsin vaan sumpit. Ei harmittanut yhtään, eikä tehnyt mielikään. Mielessäni vaan ajattelin että ei tähän pisteeseen munkkeja syömällä päästy, joten..
Mutta. Miä oon nyt useamman kerran bongannut Prisman jätskilaarissa (matkalla mansikkamurskelaarille) uuden Pantteri-tuutin ja oon aatellu et joskus miä vielä ostan tollasen. Ja kuulkaas se joskus oli tänään. Ja voi hyväjumalaherranpieksutoumaikaad SE OLI TAIVAALLISTA!!!! En tiedä, et maistuuks kaikki "hyvä" ihan superupeenmahtavalta vaan siks kun niitä syö harvoin, vai onks kohdalle nyt vaan sattunut erityisen superupeita herkkuja?!

Aurinko paistaa, linnut laulaa, minä olen onnellinen!

Hurraaaaa!!!

Heippa!


Muutin parikymppisenä Englantiin ja vitsailin meneväni naimisiin prinssi Williamin kanssa. No, se tarina päättyi vähän toisin ja minusta ei liiemmin tullut prinsessaa saati kuningatarta.
Piti täyttää kolkyt ja risat, keskittyä kotiäitiyteen ja vähät välittää omasta hyvinvoinnista ja ulkomuodosta, kunnes pääsin mukaan Huuman kuntoiluhaasteeseen, jonka voittaja kruunattaisiin Haastekuninkaaksi tai -kuningattareksi.
Ja niin siinä sitten kävi, että meikäläinen kruunattiin Haastekuningattareksi!!! Minä voitin! M-I-N-Ä!!! Vieläkin vähän vaikea uskoa. Toivoin toki koko sydämeni pohjasta että voittaisin, mutta en täysin uskonut että niin tapahtuisi. Vaikka tein hitokseen hommia ja sain ihan mahtavia tuloksia. Ja joka päivä mulla vierähtää tovi kauemmin kuin ennen peilin edessä. Kummastellessa uutta kroppaani.
Lauantaina juhlittiin 4-vuotiasta Hyvinvointikeskus Huumaa. Ihan mahtavat kekkerit!!! Oli niin kivaa saada palautetta ihan ventovierailta mun blogista ja mun tuloksista. Että lukihan tätä muutkin kuin vaan mun ystävät :) Tunteet oli pinnassa koko illan ja ennen h-hetkeä piti jo tirauttaa kyyneleet, ja kun tulos julkistettiin, hanat aukesivat ja miä olin niiiiiiiiiiiiiiin onnellinen!!! Ja olen yhä!
Tää matka on oikeasti muuttanut minussa muutakin kuin ulkomuodon. Oon tosi iloinen että meidän piti aloittaa blogin kirjoitus koska tää on ollut yhtä epäröintiä, oivallusta, terapeuttista pohdintaa ja tunteiden purkua ja pureskelua. Voin palata aina ajassa taaksepäin lukemaan, mistä kaikki alkoi ja mihin on tultu. Tsemppasin itseäni ja toivottavasti teitä muitakin. Ja että voisin joskus heikkona ollessani lukea, mitä vahvana kirjoitin.
Joskus nimittäin ajattelin, ettei minusta olis ikinä tällaiseen. Mutta olipas! Mun pitää sanoa ittelleni että "Siitäs sait!" Siks miä tiiän et tähän pystyy kuka tahansa, kun vaan aloittaa. Ehkä en olis pystynyt tähän ilman haastetiimiä, en tiedä kuinka korkealle mun painon olis pitänyt kivuta, enneks olisin havahtunut. Ja silloin työ olisi ollut paljon paljon suurempi. Ja varmasti myös kynnys aloittaa. En voi sanoa muuta kun älkää tehkö niin kun minä tein ennen, vaan kuinka miä teen nyt! :)
Huomenna saan ekat maistiaiset mun palkinnosta, kun aloitan Fustran meidän ryhmätreenien vetäjän Mira Saarenmaan kanssa. Tietoa Fustrasta täältä!
Sain siis palkinnoksi 10xFustraa, juoksukoulun ja Body Stock tuotepaketin. Saimme kaikki myös lahjakortit Huuman Bravo-kampaamoon. Kokoonnumme vielä keväällä muutaman kerran treenaamaan yhdessä ja toukokuussa meille tehdään uudet InBody-mittaukset! Voin kertoa että motivoi hitokseen paiskii töitä vielä paremman kropan ja juoksukunnon eteen. Toukokuun 10. mulla on sitten se puolimaraton :) Mahtavat palkinnot!!! Ihan mieletöntä saada jatkaa hyvin aloitettua projektia ammattilasten kanssa.

No mutta, ne kekkerit! Tässäpä muutama ihan huippuotos, tietenkin mun itse ottamana, enjoy! ;)

Palkintoja <3

#1!!!

Tätä en tunnusta ottaneeni. Kuvassa International Abs.

Niin.

Anu ja Miä <3

Tässä vielä pari kuvaa Huuman haasteblogista:

Huippuhetki!Huippuvalkut ja Huipputiimi!

Hullu tuijotus :D

Lisäilen varmaan myöhemmin vielä kuvia, kun niitä jossain vaiheessa tupsahtelee lisää :)

Kiitos vielä kaikille äänestäjille ja mun tsemppaajille! Ja meidän upeille valmentajille ja yhteistyökumppaneille! Ei sanat riitä kertomaan kuinka kiitollinen oon tästä kaikesta, tulokset nyt ja jatkossa puhukoon puolestaan!

Tänään korkkasin treeniviikon illansuussa ja voin kertoa että pikkasen nihkeeltä tuntui viikonlopun jäljiltä. Mutta sen verran hyvin kuitenkin että viholliseni avustettu leuanveto meni taas himpun paremmin eli eka sarja 43kg kevennyksellä, loput 50kg. Jes! Vielä minä sille näytän!

Huomenna sukellan siis Fustran ihmeelliseen maailmaan, myöhemmin lisää siitä!

Nyt hyvää yötä <3 Pysythän matkassa :)

Juosten kohti kevättä

Tän päivän lenkki. Tää kuva halus välttämättä tähän. :)

Moi!

Jeeee! Sain vihdoin korkattua kevään juoksukauden tien päällä :) Vähän jännitti miten juoksu kulkee pitkän tauon jälkeen. Tai, no oonhan miä jolkotellu sen 3x3-3,5km/vko juoksumatolla. Mut ei sit lasketa. Tavallaan.
Miä alotin juoksun joskus 3 (?) vuotta sitten. Minä, juoksua vihaava! Mun isäpuoli ja pikkuveli on juosseet paljon, maratonejakin ja oon pitäny niitä ihan hulluina. Kuka nyt jaksaa juosta tunti tolkulla yksin?! No siihen on helppo ratkaisu, juokse jonkun kanssa :) Toki aina jos ei lenkkikamua löydy, lähden silloin yksinkin. Mut kaverin kanssa se on kivempaa, tulee siinä samalla vaihdettua kuulumiset ja puhua päivän polttavista puheenaiheista. Monta kärpästä yhdellä iskulla! Sit kun on sopinut "juoksutreffit" ei lenkistä tule laistettuakaan.

Silloin kun aloitin juoksun, kävin urheiluliikkeessä ostamassa lenkkarit. Mun jalat tutkittiin sillä masiinalla ja se kertoi että tarvitsen pronaatiotuetut juoksukengät. En halunnut satsata hirveetä summa, koska en ollut varma vielä silloin, kuinka pitkälle mun juoksuintoa riittäis. Ja niinhän siinä kävi että sinnikkäästi juoksin koko kesän lenkkareissa jotka "repi" mun jalkapohjia lenkin aikana ja lenkin jälkeen. Yhden Helsinki Midnight Runinkin 10km niissä juoksin. Auuuuuu. Silkkaa hulluutta. Sen jälkeen lenkit oli säännöllisen epäsäännöllisiä ja sit tulikin taas taukoa juoksuun. Viime keväänä päätettiin tyttöjen kanssa ilmottautua jälleen Helsinki Midnight Runiin ja aloitettiin juoksutreenit. Nyt päätin hankkia juoksukengät jotka tuntuu hyvältä, päätin että testaan vaikka kaikki liikkeen kengät ja juoksen kauppaa ympäri, jotta täydellinen pari löytyisi. Ja löytyihän se. Tietenkin kaupan kallein kenkäpari. Mutta niiiiiiiiin hyvät. Ja neutraalit, eli ei pronaatiotukea -> ei jalkapohjaongelmia!

Asics Gel Nimbus 14 <3

Vinkkejä juoksuharjoittelun aloitukseen:

- aloita maltillisesti, kävelyä ja juoksua vuorotellen

- hanki hyvät juoksukengät, kokeile useaa mallia ja merkkiä ja juokse ne jalassa kauppaa ympäri :)

- houkuttele joku kaveri mukaan lenkkipolulle, huomaamatta menee monta kilometriä, kun yksin juostessa matka tuntuu paljon pidemmältä

- osallistu johonkin juoksutapahtumaan, se motivoi juoksemaan ja itse tapahtumassa juokseminen on elämys jonka haluaa kokea uudestaan ja uudestaan..

- älä luovuta, vaikka alku tuntuukin hankalalta. Hengästyttää, pistää jne. Mutta se menee ohi. Juoksukunto kasvaa yllättävän nopeasti. Ja kun koet ensimmäisen kerran juoksun rullaavan, koet sen "kuuluisan" FLOW:n ja olet koukussa :)

Maailman paras juoksukamu <3

Että semmoista tänään. Nyt täytyy todella kunnostautua ton juoksun kanssa, 21km on pitkä taival. 

2 yötä Huuman kekkereihin....IIIIKS!

Nyt, hyvää yötä <3

Pullistelua ja Pyllynpyöritystä

Moikka!!

Tää viikko alkoi  jännittävissä merkeissä kun saatiin tietää InBody mittausten tulokset. Ja aivan älyttömän upeita tuloksia meillä kaikilla! Vaikka meillä on ollut tää huipputiimi meidän takana, on jokainen meistä itse oman persauksensa raahannut salille uudestaan ja uudestaan..Tai onko se niinkään raahaamista ollut, aika mielellään jengi on näyttänyt treenaavansa :)
Tiistaina mulla oli treenipäivä ja saavuin salille kahdeksan maissa. Koko päivän olin ollut aika väsynyt, ja venytin salille lähtöä aika pitkään. Kuitenkin juoksu lähti rullaamaan kivasti ja juoksinkin vähän normaalia vauhdikkaammin koko 20min. Ekat liikkeet mulla on ne askelkyykyt steppilaudalle 5kg painoa nostaen. Jalat tuntui olevan jotenkin ihan tukkeessa ja voimattomat, mutta sain kaikki tehtyä. Sama "tukkoisuuden" ja jonkinlaisen voimattomuuden tunne seurasi läpi treenin, vaikka sain kaikki tehtyä täysillä. Jopa ne avustetut leuanvedot.
Carita oli yhtäaikaa salilla ja nappasi pari kuvaa mun pullisteluista. Kerroin et minusta on tullut tavan pullistelija kotona peilin edessä :D Like this:

No ei siellä paljon näy, mut aikasempaan verrattuna! Et jos herneistä puhutaan.. 

Sit mul on tosi rankka liike tällänen vipunosto, jonka aloitin 3x15 eka 2kg ja viiminen sarja 1kg "mikofoneilla". Nyt teen ne kaikki niillä 2kg painoilla, enkä oo vielä uskaltanut ottaa isompia, koska se on tosi rankka liike:

Auauauauauauuu kädet irtoo!!!

Oon myös huomannut että mulle on tullut ponnistusirvistys, kun viimeisiä liikkeitä pusaan varsinkin käsillä, nousee mun ylähuuli niinku Elviksellä! Hahhaaaa, näyttää todella typerältä :D Täytyy pyytää joku ikuistamaan se joskus!

No, tähän päivään. Mira oli järkänny meille vielä yhdet kimppatreenit ja tiedettiinkin jo että päästään kokeilee saunajoogaa. Yks ässä sillä oli kuitenkin vielä hihassa, kun mentiinkin eka laiturille vetäsee Sh'Bamit eli rankkaa bootyn sheikkausta ja hetkunketkuttelua! Oli tosi hauskaa! Tanssiminen on IHANAA!!! Dance like nobody's watching!

Jarkka päätti tanssimisen sijaan pitää seinän pystyssä :)

Sieltä siirryttiinkin Luxorin saunan lämpöön. Oli mulle ihan uusi kokemus, mutta kropan jäykkyysasteesta päätellen tervetullut vaihtoehto salirimpuilun ja juoksun ohelle. Ihanan rauhallinen tunnelma, hiki virtasi kuin hanasta laskemalla! 

Hikiset Haastelaiset :)

Lopuksi vielä poseerattiin yhdessä, mut jotenkin tuntuu ettei kuitenkaan viimeistä kertaa.. :)

HYVÄ ME!!!SuperMuijat ja SuperÄijät!

Tietty piti muutama jäkyttävä selfie napata ja sit opetettiin Päivillekin miten se otetaan:

Päivillä paras ope ;) hihhii!

Oli kiva treeni, teki hyvää päästä vähän "tuulettumaan" vietettyäni koko päivän sisällä hoivaten pientä kuumepotilasta :( 

Huuman synttärit kolkuttelee jo ovella...vähän jo jännittää!! Ihanaa päästä ammattilaisen käsiin kaunistautumaan ja sen jälkeen juhlitaan näitä huikeita tuloksia, ansaitusti!!!

Jos et vielä ole äänestänyt, se onnistuu täällä: Äänestä kuntoiluhaasteen voittajaa!

Nyt unille, jos pieni potilas suo <3 Kauniita unia!

Kuka sano et saat tuloksii ilman duunii...

Moi!!

Nyt vasta pääsin koneen ääreen vaikka koko päivän on ollut polttava tarve tulla julkistamaan mun InBody- ja Hypoximittaustulokset! Pää on aivan pyörällä ja kaikki mitä piti eilisestä haasteen viimeisestä salitreenistä kirjottaa on kadonnut mun mielestä. Se piti vaan sanoa, että olo ei tuntunut haikealta, koska vaikka haaste loppuu, mun salitreenit jatkuu :) ja että kaikki avustetut leuanvedot meni 50kg kevennyksellä. Edistystä!

Mutta ne tulokset, ne tulokset..

Totuuden torvi

HAPPY!!!!!!!

Eli, aloitetaan InBody mittauksen tuloksilla. Paino on tippunut -4kg, lähtöpaino oli 64kg, nyt siis 60kg. Rasvamassa oli 21,3kg ja nyt 15,8kg!!!! Eli silkkaa laardia on sulanut meikäläisen varresta 5,5kg!!! Lihasmassaa on tullut lisää tasan 1kg eli 23,6kg -> 24,6kg. Se on kuulemma tosi hyvä tulos kuudelle viikolle.

Rasvaprosenttini putosi 33,3%:sta 26,3%:in! Painoindeksi oli 25 nyt 23,4. Ihannepainoni on 57,4kg, eli ihan kulman takana.. ;)  Vyötärö-lantio suhde jäi vielä 0,02 päähän viitearvosta, mutta oikeaan suuntaan siinäkin oli menty :)

Nää tulokset on huumavanpyörryttävänuskomattomia! Eikä siinä vielä kaikki, Pauliina mittasi vielä ympärysmitat, ja tässä ne tulee mallilla ennen -> nyt: Vyötärö 83cm -> 76cm, vatsa 94cm -> 86cm, lantio 100cm -> 92cm, peppu 99cm -> 94cm, pepun alta 96cm -> 92cm, ja reisi 59cm -> 55cm. Eli yhteensä mun ympärysmitta on kutistunut 32cm!!! (+ reisi 4cm)

Miä en osaa käyttää mitään kuvienmuokkausjuttuja, niin laitan nyt tähän sitten peräkkäin mun ennen ja jälkeen kuvat myös.. :)

Ohho, nyt tuli pari kuvaa väärältä puolelta, mutta kuvaaja meni jo nukkumaan niin olkoot. Kyllä siitä varmaan käsityksen saa?

Mitäs sanotte? Miä sanon JEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!

Tää päivä on ollut niiiiin hyvä päivä. Naama on kipee jatkuvasta hymyilystä, ihan mieletön fiilis! On itkettänyt ja naurattanut. Nyt kun sain tulokset mustaa valkoisella, näyttää tyyppi peilissäkin ihan toisenlaiselta. Nyt vasta NÄEN muutoksen. Ja se tuntuu niin hyvältä. Kuusi viikkoa meni yhdessä hujauksessa. Suurin muutos on kuitenkin tapahtunut mun korvien välissä. Olen täysin vakuuttunut että jatkan tällä valitsemallani tiellä.

Kiitos Huuma, kiitos haastevalmentajat, että kaivoitte minusta esiin sisukkaan pikku taistelijan joka voi nyt paremmin kuin koskaan! Kiitos Pauliina ihanista terapia Hypoxihetkistä, kiitos Ville mahtavasta tsempistä, kehuista, saliohjelmista, kiitos Tea ruokavaliosta, tuesta ja neuvoista ja erinomaisesta lastenhoidosta <3 kiitos Mira hikisistä ja tehokkaista ryhmätreeneistä ja Maikku kiitos että oot siellä ni me ei romaheta!

Kiitos Carita, Jari, Päivi, Veikko ja Anu kivoista treenihetkistä, tuesta, nauruista, ihan kaikesta! 

Kiitos kaikille blogin seuraajille, tutuille ja tuntemattomille, että ootte jaksaneet pysyä mukana ja lukea ja tukea minua tällä matkalla <3 Ja kiitos mun rakkaat ystävät, että ootte ymmärtäneet että tää haaste on vienyt multa paljon aikaa ja energiaa eikä mulla ole ollut aikaa teille. Mielessä ootte ollut ja kiitos kaikista ihanista sanoista ja tuesta, ootte edelleen korvaamattomia <3 Kiitos äiti ja kiitos Riku <3 nonyttuleeitku

Tää ei jää tähän. Mulla alkaa ens viikolla juoksutreenit ja jatkan salirimpuilua ihan niin kuin tähänkin asti :) 

Voin täydestä sydämestäni suositella tätä kaikille. Yksin tai yhdessä. Mutta jos minä pystyin tähän, sinäkin pystyt. Totesin tänään että olen varmasti viimisen kuuden viikon aikana käynyt Huumassa useammin kuin yhteensä viimisen neljän vuoden aikana! Kumma juttu, kunnon kohotukseen tarvii siis muutakin kuin salikortin.. ;) 

Tää Onnellinen laittaa nyt läppärin kiinni ja lähtee nukkumaan. Hymy huulillani. <3 Hyvää yötä, huomenna uusi päivä ja uudet kujeet. Pysythän matkassa... :)

<a href="http://www.bloglovin.com/blog/11672141/?claim=bswqfgftjkw">Seuraa blogiani Bloglovinin avulla</a>

Tuli vaan mieleen..

Moi!

Ja oikein hyvää Naistenpäivää kaikille! Mun mies luuhaa Tahkolla äijämeiningeissä, niin ostin itselleni kukkia ja tyttärelle tuli kaveri yökylään. Kivoja pikku juttuja :)

Haasteen loppua kohden mielessä on pyörinyt paljon se, miksi ja milloin sitä on päästänyt itsensä repsahtamaan. Milloin sitä lakkasi välittämästä omasta ulkomuodosta? Milloin karkin ja kaiken "hyvän" syömisestä tuli iso osa elämää. Ja miksi? Tiedän kyllä, että mulla ei varsinaisesti ole ollut paino-ongelmaa, kuitenkin hitaasti mutta varmasti ne kilot oli alkaneet kipuamaan ylöspäin. Ja painoindeksi kiikkui nippanappa enää normaalipainon puolella. Ihan askeleen päässä lievästä ylipainosta. Kaiken lisäksi kaikki se ylimääräinen kertyi mulla keskivartaloon ja vaatetus alkoi olla leggarit+löysä tunika-osastoa. Teltan alla kun voi muka "salaa" levitä.

Oon katellu Jutta ja Superdietit ohjelmaa, ja huomaan että kaikki painonpudottajat miettii samanlaisia juttuja. Ennen projektia, sen aikana ja sen jälkeen. Mun on myös vaikea nähdä peilistä suurta muutosta itsessäni, vaikka kuulen jatkuvasti ympäriltäni hämmästyneitä kommentteja tapahtuneesta muutoksesta. Ja tietysti ne mun vaatteet jotka tuntuvat isoilta. Tätä pitää sulatella tuolla korvien välissä vielä pitkään. Hyvällä itsetunnolla varustettu ihminen ei tuijota itseään koko ajan peilistä ja etsi sieltä virheitä itsestään. En myöskään oo sitä mieltä että pitää olla tietyn painoinen tai kokoinen voidakseen olla onnellinen. Tai ylipäätään upea. Mut jos yhtään tuntuu siltä, ettei viihdy omassa kropassaan ja tuskailee kertyvien kilojen kanssa, niin silloin kannatta tehdä jotain.

On helppoo perustella, ettei oo aikaa liikkua. Ja tiedän että ihan oikeesti joskus sille on mahdotonta löytää aikaa. Mut se, mitä pistät suuhusi, siinä voi tehdä valinnan. Se ei oo ajanpuutteesta kiinni. Ja kuitenkin esimerkiksi painonpudotuksessa suurempi vaikutus on ruokavaliolla kuin liikunnalla. Joka sekin tosi tärkeää, tietenkin. Minä, jos kuka olen ollut taitava keksimään syitä ja tekosyitä miks en voi/jaksa/pääse liikkumaan ja miksi voin syödä kaikkea roskaa. Milloin se johtui raskaudesta, sitten imetyksestä, sitten väsymyksestä, sitten kaamoksesta, sitten onkin joulu ja kaikenmaailman kissanristiäiset ja muut juhlapyhät. Aina on ollut "hyvä" syy herkutella. Kaikkea kivaa juhlistettiin ruualla ja herkuilla.

Tottakai aion jatkossakin herkutella. Mut vaan hallitusti ja hillitysti. Kerran viikossa vaikka karkkipäivä. Mikä sekään ei tarkoita sitä että syödään koko päivä karkkia, aamusta iltaan. Tai sit se on ulkona syömistä tai vaikka baarikeikka kavereiden kans. Mut muuten on terveellinen ruokavalio tullut jäädäkseen, sekä säännöllinen liikunta. Tää ei oo mikään kuuden viikon projekti. Tää jatkukoon lopun elämäni. Aion syödä normaalia kotiruokaa lautasmallilla. Säännöllinen syöminen on ollut kaiken A ja O. Kun nälkä ei pääse yllättämään, ei tule ahmittua liikaa, eikä tule hillittömiä mielitekoja. Loppujen lopuksi kyse on tosi yksinkertaisista jutuista. Kannattaa antaa niille mahdollisuus! On jotain aivan käsittämtöntä, mitä jo kuudessa viikossa voi saada aikaan. Maanantaina on se "tuomiopäivä", jolloin saadaan faktaa mustaa valkoisella, mitä meidän haastelaisten kropissa on tapahtunut. Miä toivon että mun tulokset ja tää mun matka on ollut inspiraationa muillekin elämäntaparemonttiin. Koska se todella kannattaa!!

Että tämmöstä on tänään pyörinyt mielessä.. :)
Huomenna pääsen vihdoin salille, mut voin kertoa että eilinen kotitreeni teki myös tehtävänsä, persaus on ainakin niiiiiin kipeenä! Ja hei, ei siinäkään kauan mennyt, sen kun voi tehdä vaikka telkkaria töllöttäessä :)

NO excuses ;)

Nyt miä lähen nukkuu <3 moikkuli ja huomiseen!

PS.Jos mun kirjotus vaikuttaa yltiöpositiiviselta ja vähän ylioptimistiseltakin, se johtuu vaan siitä, että mun on pakko ottaa se asenne että kyllä tää tulee sujuu multa omineenkin. Vaikka todellisuudessa mun henkilökohtainen haasteni alkaa vasta kun tämä loppuu. Mut jos nyt jo ajattelisin, etten tule pärjäämään, niin siinä varmaan kävisikin. Mitä siis ei tule tapahtumaan ;)   toivottavasti

Hemmottelua ja Hermoromahduksia

Moikka!

Mulle kävi eilen vanhanaikaset, päästyäni illan riennoista kotiin klo 21 maissa, ja saatuani iltapalaa napaan, rojahdin aviomieheni kainaloon ja naps. Unten mailla sekunnissa. Torkuttelin siinä tovin ja raahauduin sitten hampaiden pesun kautta yöunille jo KYMMENELTÄ! Mulla on joka ilta venynyt viimeiset 6 viikkoa aina tonne puolille öin kun oon naputellut blogia, niin eilen sitten väsy vei voiton. No, silloin sitä pitää levätä!
Nukuin siis autuaalliset 9h viime yönä ja olo oli ihan pöllämystynyt aamulla!Nukuin niiiiiin sikeästi <3 ihanaa!

Eilen mulla olis ollu periaatteessa salipäivä, mut olo oli jotenkin nuupahtanut jo heti aamusta ja punnitsin moneen kertaan et menenkö ja jos niin monelta. Päätin sit että en mene, kroppa oli sen verran järkyttynyt vielä keskiviikon ryhmätreenistä. Lähinnä kyljet ja ojentajat. Käytiin kuitenkin korkkaamassa pyöräilykausi koko perheen voimin <3

Pojat edellä ja tytöt perässä

Onneks mun pyörässä on iso ja leveä satula, on meinaan takalisto taas spinningpyörän pahinpitelemä.

Klo 19 meille haastelaisten naisväelle oli tiedossa Private Shopping-ilta Kotkan VILA:ssa.

Yks kattoo yhtäälle ja toinen Pyhtäälle..

Tässä vähän vinkkiä mun asusta :)

Asusteita, asusteita..

Me saatiin siis valita meille asut Huuma 4v. The Bileisiin, joka on samalla meidän Haasteen loppuhuipennus!

Kun kuulin että tällainen ilta oli meille varattu, kävin jo VILAn nettisivuilla vakoilemassa mahdollista tarjontaa. Siellä yks mekko vei jo mun huomion ja ilahduin suuresti kun se roikkui rekissä, johon meille oli jo katsottu asukokonaisuuksia valmiiksi. Vetäsin mekon päälleni (koko S!!) ja se oli siinä! :D Helppo valinta, enkä edes halunnut kokeilla muita vaihtoehtoja enää! Loppu ajan sitten vaan seurasin muiden asupähkäilyjä ja jeesasin tarvittaessa. Ihana ilta, en muista edes koska viimeksi olen käynyt shoppailemassa itselleni? Tulee jatkossa tarpeeseen, sillä ainakin kaikki mun housut on jääneet liian isoiksi..

Kiitos Huuma ja kiitos VILA ja ihana myyjä siellä, (jonka nimi ei jäänyt kuitenkaan mieleen). You know who you are :) Mahtavaa palvelua, voin suositella tällaista iltaa myös muillekin!

Tänään mulle oli luvassa lisää hemmottelua, kun saimme viime viikolla varata ajan Huuman Day Spa Freshiin kasvohoitoon. En ole koskaan vielä käynyt kasvohoidossa, joten odotin innolla tätä uutta kokemusta. Pyysin vielä aikaa varatessani että Nelli voisi värjätä ja siistiä kulmat ja ripset. Hyvin huomaa että kun 6 viikkoa on kulkenut tukka ponnarilla ja treenivaattet niskassa, on toi muun ulkonäön huolehtimen jäänyt vähemmälle. Tyvikasvu tukassakin aivan järkky...no, siihen tulossa myös muutos tän viikonlopun aikana :)

Ihan ensiksi sain mennä pötkölleen hoitopöydälle ja sain vielä peiton päälleni lämmittämään. Kasvoni puhdistettiin hellävaroen ja kuorittiin ja kosteutettiin. Mukavan rupattelun lomassa. Ei, en täälläkään osannut olla hiljaa ja vain nauttia ;)  

Kiitos ihana Nelli!!!

Ihanaa ja rentouttavaa. Paitsi se kulmakarvojen nyppiminen. Mut se on kestettävä jos ei halua muistuttaa albiino bresneviä!

Tadaa!!

Tällainen hemmottelu on ihana vastapaino kovalle treenaamiselle! Ihanaa, kiitos <3 Tuli tarpeeseen :)

Tänään mun oli sitten tarkoitus mennä tekemän salitreeni, mutta sitten aikataulut kosahti ja aikataulullisesti vaan oli mahdotonta enää mahduttaa sitä iltaan (Mies Tahkolla, lapsenvahdit rekrytoitu). Ja kuulkaas sehän on oikea katastrooffi!!!Koska miä oon noudattanu niiiiiin prikulleen tarkasti mun treeniohjelmaa (no okei, siinä sanotaan et 2-3krt/vko)ja haluan tehdä treenin 3 kertaa, nyt kun siihen on mahdollisuus aikataulullisestikin Hypoxin loputtua. Se harmitti niin hitoksee. Ärrrrsyttävää. Maailmaa kaatuu. Mie romahan. Aaaargh. Mutta. Ei sitä auta jäädä murehtimaan ja märehtimään. Vaikka ensiks tuntuu et nyt on koko 6 viikkoa PILALLA kun yks kerta jää väliin. :D Hämmentävää. En tunnista itseäni tällaisina hetkinä enää. Että MULLE on niin kova paikka et toi treeni jäi väliin!? (Ja joo äiti, tiedän et lepo on myös tärkeetä, olisin vaan halunnut vetää täysillä haasteen loppuun )

No. Sithän miä keksin ett miäpäs teenkii kotikutoisen olkkaritreenin! Kävin katsomassa mun ystäväni Kaisan blogista http://blogit.kaksplus.fi/mumontherun/ vähän liikevinkkejä. Suosittelen lukemaan Kaisankin blogia, siellä on hyviä 10-30min kotitreenejä joissa et tarvitse mitään erityisiä kuntoiluvälineitä!

Ja kyllähän siinä hiki tuli! Kuvaajana mun oma rakas 5vee:

Askelkyykkyjä..

En oo IKINÄ saanut vedettyä YHTÄÄN..

Ja TA-DAAA!!YKSI meni, kahteen kertaan!OMG!!
Ja siis ihan tosta vaan, MUN kädet NOSTI MINUT!WHAT!

Punnerruksiapunnerruksiapunnerruksia..

Jaksaajaksaajaksaa..

Pää ei jaksa...

Pää romahti! :D

Äiskän jumppakamu <3

Ja lankkua jalan nostoilla.

Lisäksi kyykkyjä ja vatsoja eli variaatioilla, vähän ojentajia ja ja ja..hyvä hiki tuli ja sykekin nousi. Näin kotiympyröissä jumpatessa tulee ihan uudella tavalla ilmi oman kropan kehitys. Esimerkiks just toi leuanveto, oon käyny siinä aina välillä roikkumassa ja ei puhettakaan et saisin yhtään vedettyä. Ainoastaan niin että oon ponnistanu maasta vauhtia. Mutta tänään, hitto soikoon, vedin kahteen otteeseen suorin käsin yhden leuan. Miten siistii!!! JEEEE! Samaten noi vatsat, niitä voi tehdä entiseen verrattuna ziljoonan ja punnerruksia biljardin ;)

Nyt ei enää harmita läheskään niin paljon väliin jäänyt salirimpuilu. Sunnuntaina sit :)

Huomenna vietetään naistenpäivää, taidan ostaa itselleni tulppaaneja ja tehdään lasten kanssa jotain hyvää ruokaa. Mukavaa viikonloppua kaikille, loppukevennyksenä kerrottakoon että olen kulkenut koko päivän kalsarit väärinpäin. Eisenniinväliäoo. Kel nuttu nurin, sil onni oikein. <3