maanantai 7. huhtikuuta 2014

Vauhdikas viikonloppu!

Moikka!

Nyt on takana kyllä niin toiminnan täyteinen viikonloppu, että uni tuli kyllä aikaisin eilen illalla. Perjantaina mulla oli jälleen Fustraa Miran kanssa. Täytyy sanoa että toinen kerta meni jo paremmin kuin ensimmäinen, mutta ei kyllä missään nimessä vieläkään hyvin. Se vaan on niiiiin vaikeeta. Ja rankkaa. Ja kroppakin oli vielä kipeenä keskiviikon treenistä. Onneks mulla on Mira mukana vielä seuraavat 8 kertaa <3  Mira venytti mun jalat ja selän lopuksi, ihanaa! Mun ystävät on kovasti kysyneet mitä miä siellä Fustrassa oikein teen, ja minähän yritin näyttää, mutta en pystynyt, kun lihakset kramppasi. Että tehokasta se kuulkaa on!

Lauantaina meillä oli oikea mummoilu-päivä kun aamusta ajeltiin mun isovanhemmille käymään ja iltapäivällä pojan päiväunien jälkeen anoppilaan syömään. Lauantai-illat me pyhitetään yleensä ihan oman perheen kesken hengailulle, käydään saunassa, syödään vähän herkkuja ja katsotaan Avaraa luontoa. (Paitsi että nyt oltiin vuokrattu Makuunista Turbo) Ihan parasta.
Tosin esikoinen täräytti yöllä yrjöt omaan sänkyyn, että nyt sitten odotetaan seuraavaa uhria.(Näyttääkin vähän kalvakalta tossa kuvassa!) 

Pikku muruset <3
Sunnuntaina mulla olikin sit urheilullisesti oikein aktiivinen päivä! Mulla on siis harjoittelu puolimaratonille kesken ja nyt mun treeniohjelmassa on 3 lenkkiä viikossa, yksi 5-7km lenkki, yksi 7-10km lenkki ja yksi 15-17km lenkki. Tänään juostiin mun juoksukamu Annan kanssa aamupäivän virkistävässä vesisateessa 15,4km. Aika oli 1:33:45, jolloin keskinopeus/km oli 06.05min! Olin aika yllättynyt näinkin reippaasta vauhdista, kun tää oli siis mun ihan eka näin pitkä lenkki. Sain kyllä hyvän tsempin ja varmistuksen juoksukunnosta puolikasta ajatellen. Toki tuohon se 6km vielä lisää, mut uskon että se menee ihan ok, tollasissa juoksutapahtumissa on vielä se oma fiilis, josta saa lisää potkua omaan suoritukseen :) Pitää vaan muistaa ettei lähde liian kovaa, muuten ei paukut riitä maaliin asti.

HIR-VEE kuva, mut 15km tahkoneet hillonuijat ikuistettu! :D 


Tuntuu välillä vieläkin ihan uskomattomalta että MINÄ tässä vouhkaan jostain puolimaratonista! Minä treenaan PT:n kanssa, harrastan ratsastusta ja uskallan ja osaan laukata. Olen saavuttanut niin monta "virstanpylvästä" tässä viime aikoina, että nyt tuntuu ettei minua pysäytä mikään! Se vaikuttaa niin kokonaisvaltaisesti ihan koko elämän jokaisella osa-alueella. Olen alkanut miettiä tulevaisuutta ja että haluaisin opiskelemaan. Tehdä jotain muutakin, koska uskon että minusta olisi muuhunkin kuin lapsia hoitamaan (mitä ammattia ihan oikeasti rakastan!) mutta joskus tuntuu että olen siinä saavuttanut jo "huippuni". Nyt olen ihan varma että kovasti työtä tekemällä voi saavuttaa mitä tahansa, oli kyse sitten liikunnasta, työelämästä, opiskelusta..
Tammikuussa olin tehnyt päätöksen, minä eroan Huumasta. Mun jäsenyyteni oli yhtä soutamista ja huopaamista. Välillä kävin, enimmäkseen en. Maksoin jäsenyydestä, välillä laitoin kortin tauolle ja taas aloin "käymään" eli kävin kerran, kaks. Ihan naurettavaa. Tammikuussa sit sanoin että nyt riittää. Sitten mainostettiin Kuntoiluhaastetta ja ajattelin että tää on nyt viiminen kerta, laitetaan hakemus vetämään ja kirjoitin hyvin rehellisesti. Ja niin siinä sitten kävi että minut valittiin ja siitä 6 viikkoa myöhemmin minut "kruunattiin" Haastekuningattareksi! Viime hetkellä sain viimeisen oljenkorren ja se muutti mun koko elämäni! <3 Olen ikuisesti kiitollinen <3

No palataan nyt kuitenkin siihen sunnuntaihin :)  Sää kirkastu kivasti iltapäiväksi. Oli ihana ajella Hepolaan A.ensinnäkin valoisalla B.ilman superpaniikkia laukkaamisesta. Koska nyt kun oon siinä jo kerran onnistunut ihan hyvin, en pelkää sitä yrittämistä yhtään! Ratsukseni sain jälleen ihanan ja jääräpäisen Jollen <3

Se poni ei kyllä päästä minua helpolla ja keksii kaikenlaista vilunkia koko ajan. Mut hyvin meillä sujui sit kuitenkin ja sit päästiin laukkaamaan! Löytyyhän siitä pikku kauramoottorista sitä vauhtia! Se on niin kivaa ja upeeta ja mahtavaa! Tunnin jälkeen olin ku jyrän alle jäänyt. Aamupäivän lenkki tuntu joka jäsenessä ja vauhdikas ratsastustunti imi ne loputkin mehut.


<3

Sellasta kuului meikäläisen viikonloppuun! Tänään pitäis jolkotella semmonen lyhyempi palautteleva lenkki, varmaan joku vitonen. Fustraamaan pääsen keskiviikkona ja perjantaina. Joten lisää Fustra-postauksia luvassa :)
Mukavaa viikkoa kaikille!


1 kommentti:

  1. Hymy nousi huulille ja vähän kyynelkin kutitteki silmäkulmassa, kun luin sun tekstiä! Onnea huikeasta lenkistä! Tosi hurja vauhti!!! Sä tuut niin rokkaamaan ton puolikkaan! Jotenkin pystyn niin samastumaan tohon, miten on vaikeeta välillä tajuta, että nyt tekee kaikkea, mitä ei ennen olis ees uskonu pystyvänsä tekemään!

    VastaaPoista