torstai 30. tammikuuta 2014

Hypoxia ja Huolenpitoa

Tänään aamulla heräsin ja aivastin. Silmissä melkein pimeni koska se säväys joka kulki läpi kipeiden lihasteni, (ja uskokaa niitä on paljon!), oli kuin salamanisku! :D Hyvä, hyvä, lihakset heräilee pikkuhiljaa!
Tänään oli vuorossa taas Hypoxi-päivä. Kun sain lapseni parkkerattua jälleen Tean hoiviin, pääsin nauttimaan Pauliinan pirteästä seurasta ja ihanista Hypoxikuplista jotka tuntuivat hellivän rääkättyä kroppaani. Polkemis-kapselissa Pauliina olikin lisännyt painetta ja voin kertoa että takalistossa tuntui!Ja huomenna sitä lisää!
Kun kotiuduin Huumasta, ajattelin että tänään ei ole paljoa kirjoitettavaa blogiin, koska tänään ei muuta tällä saralla (muka) tapahtunut. Mutta paljon on herännyt ajatuksia jotka haluaisin jakaa teidän kanssa.

Sain ensimmäisen lapseni -08. Se muutti elämäni täysin. Äitiys on parasta mitä tiedän ja mulle perhe on erittäin tärkeä. Mun yks motto on "Family comes first". Olemme mieheni kanssa "koti-ihmisiä" ja puuhaileemme paljon yhdessä, koko perhe. -12 syntyi toinen lapsemme ja nyt perheemme on täydellinen. Olen nauttinut kotiäitiydestä todella paljon. Äitiys opettaa paljon epäitsekkyyttä. Mutta se myös helposti ajaa unohtamaan oman itsensä ja oman hyvinvoinnin. Se tapahtuu ihan vaivihkaa, kuin vahingossa. Kun kuljet virttyneissä verkkareissa, tukka pystyssä puoleen päivään ja muistat silloin ehkä pestä hampaat. Syöt milloin ehdit, mitä ehdit, jos ehdit.  Lapset ovat kuitenkin puhtaita,hyvin ruokittuja ja hyvin puettuja. Ja en tarkoita tällä sitä etteikö sitä EHTISI todellisuudessa itsekin tuota kaikkea. Se on vaan niin helppoa tyytyä olemaan nukkavieru! Puhun nyt siis vain itsestäni, älkää ymmärtäkö väärin! :)



Tämä haaste on tuonut niin paljon kaikkea ihanaa mun jo valmiiksikin hyvään elämääni. On varsin outoa ollut totutella siihen, että joku pitää nyt huolen minusta ja mun hyvinvoinnista. Tekee  töitä Minun eteeni jotta Minä saavutan tavoitteeni. Tiimin vetäjät tsemppaavat niin mielettömästi että se ihan liikuttaa. Sanan molemmissa merkityksissä :)

Huomenna treffaan ravintovalmentajamme Tean joka on käynyt läpi ruokapäiväkirjani...Olen huomannut että syön aivan päin honkia (treenin määrään nähden ja varmasti muutenkin..) koska mulla on nyt pari päivää ollut koko aika NÄLKÄ. Meinasin kirjoittaa tänään postauksen otsikolla nälkä, mutta päädyin pohtimaan syvällisempiä kuin ruoka. :) Ruuasta kirjoitan siis huomenna!
Nyt, hyvää yötä. <3

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti