Kuinkas sitten kävikään...?

Heippa!

Tässä vähän vanhoja kuulumisia ja sitten loppuun ihan uunituoreita!!

Oon "haudutellut" tätä blogitekstiä piiiiiiitkään. Mulla on ollut läppäri sylissä jo monta kertaa, mutta sitten on tullut tunne että kerrottavaa on liikaa, toisaalta onko sittenkään. JA mistä aloittaisin ja mihin lopettaisin.

No. Jos palaan viime kevään euforiaan: haasteen voitto, onnistunut puolimaraton. Ei olisi paremmin voinut mennä. Kuitenkin puolimaran (no joo ja haasteenkin) jälkeen mun kroppa vaati selkeesti lepoa. Ja ennen kaikkea pää. Olo oli jotain jet lagin ja burn outin välimaastossa. Kroppa kipuili, milloin nilkka, sitten polvi. Mieli myllersi. Huono omatunto kun ei pääse liikkumaan, liikkumaattomuutta seuraa helposti ruokavaliosta lipsuminen..holtitontasuklaansyöntiä

Kesällä lenkkelin säännöllisen epäsäännöllisesti. Salitreenejä tuli plakkariin vain pari. Elokuussa palasin takaisin työelämään ja miltei saman tien selkäni kipeytyi todella pahasti ja jouduin olemaan pariin otteeseen pidemmällä sairaslomalla.

Olen hakemalla hakenut kultaista keskitietä arjen pyörittämisen,liikunnan ja syömisten suhteen. Olen miettinyt minä-kuvaani. Tunteiden vuoristorataa. Itsetutkiskelua. Epäonnistumisen pelkoa. Miettinyt mitä minä haluan. Olla laiha? Lihaksikas? (Sen takia stressaantunut?)
Olen kirjoittanut monesti siitä, että en ole kovin ulkonäkökeskeinen. Mutta minusta meinasi tulla sellainen. Oli hienoa kutistua ja päästä eroon ylimääräisistä muhkuroista. Sitähän kaikki haluaa, olla laiha? Nipistellään vatsanahkaa "kun on tätä ylimääräistä". MUTTA. Haluan voida elää niin etten koko ajan mieti kuinka paljon saan syödä ja kuinka paljon pitää liikkua että voisin syödä mitä tykkään. En todellakaan ole palaamassa "vanhoihin tapohini", mutta olen itselleni armollinen. Voin olla vähän pehmeä :)

Kesällä en urheillut kovinkaan paljoa, nyt olen aktivoitunut juoksun saralla, käyn ratsastamassa kerran viikossa ja aloitin "tätitaitoluistelun". Ei "hampaat irvessä" liikuntaa, päinvastoin! Sään viilentyessä joudun jälleen astmani takia siirtymään sisätiloihin ja korvamaan juoksulenkit ulkona Huuman juoksumattoon ja salitreeniin, kenties ryhmäliikuntatunteihin. Mutta nyt en kilpaile ketään vastaan, päämääränäni on olla hyvässä kunnossa ja onnellinen. Perhe tulee kuitenkin ykkösenä <3

<3

Mulle on annettu kaikki avaimet terveellisiin elämäntapoihin ja niiden noudattaminen vaatii tietynlaista itsekuria. Ja aika lohduttavaa on tietää että en paini näiden asioiden kanssa yksin. Mulla on vertaistukea ja mikä ihaninta, Huuman porukka tsemppaa yhä tarvittaessa <3 iso kiitos siitä!

Mutta summa summarum, olkaa armollisia itseänne kohtaan, miettikää mikä elämässä on tärkeintä ja panostakaa siihen täysillä!

Ja kuinkas SITTEN kävikään...?

Nythän juttu on niin että Huuma haastoi minut jälleen! Tällä kertaa kyllä ihan omasta aloitteestani :) Olen vuodenvaihteen jälkeen saanut aktivoitua itseni ja käynyt säännöllisesti salilla ja nyt säiden salliessa myös hiihtämässä. (ratsastuksen ja luistelun lisäksi, joita muuten pidän enemmän pääkopan huoltona vaikka urheilustahan nekin käy..)

No, Huuma lanseerasi tammikuussa PT-pienryhmät eri teemoilla; toiminnalliset, kiinteytyjät, keventäjät ja morsiamet. 10vkoa kestävä proggis. Ja näinhän siinä sitten kävi että meikä mandolino ilmoittautui kiinteyttäjien remmiin ja tarkoituksena jälleen haastaa itseni ja kroppani. Painonpudotus ei ole tässä avainroolissa vaan saada syksyn/talven aikana lohtusuklaalla kerrytetyt muhkurat siliteltyä :)
Meillä on huikea ryhmä ihania naisia joista kaksi minulle erityisen tärkeitä ja rakkaita <3 Ajattelen itse tätä jatkumona viime kevään haasteelle. Osittain jo tuttua huttua :) On ollut hyvin silmiä avaavaa lukea vuoden vanhoja blogipostauksia, katson kuvia nyt ihan eri silmillä ja olen jotenkin vasta nyt ymmärtänyt mitä kaikkea silloin tulikaan läpikäytyä! Ja uskon että tämä tuleva matka on sen takia vähän erilainen, ehkä vähän vähemmän pohdiskelua ja analysointia ja enemmän toimintaa? :)
Eli seuraavat 10 viikkoa suunnitellulla ruokavaliolla ja treenimäärä lisääntyy. Nyt kun olen takaisin työelämässä, täytyy suunnitella tarkemmin treeniajankohdat, sillä perhe on kuitenkin se ykkösprioriteetti <3 eiköhän se onnistu :)
PT:ina toimii Riikka Kesseli ja tänään sainkin jo uuden rääkin saliohjelman. Pelkkä ohjelman läpikäyminen sai jo kropan tutisemaan joten tehoa tästä ohjelmasta löytyy! Lisäksi ohjelmassa ryhmätreenejä, aerobista ja HIIT-treenejä! Odotan innolla!

Jaa että miksi? Että enkö nyt olekkaan tyytyväinen itseeni vähän pehmeämpänä? Olen minä. Mutta haluan vielä nähdä mihin minusta on. Tehdään nyt sitten se "viimeinen silaus" :) Mitä se ikinä sitten tarkoittaakaan..

Eli jatkossa satunnaispostauksia projektin etenemisestä iloineen ja suruineen, luokattoman huonoilla kuvilla höystettynä,  tervetuloa mukaan!

-Mia

Helsinki City Run -Check!

Moikka!

Asiahan on nyt sillä lailla, että MIÄ JUOKSIN PUOLIMARATONIN!!!!!! Hitinvitit sentään MIÄ TEIN SEN!!!!!!JEEEEEEEEEEEEEEEEE!!!!!!
Mulla on nyt niiiiin hyvä fiilis! Vielä 2 päivää sitten tilanne näytti vakavasti siltä, että mun juoksusta ei tule yhtään mitään. Kun nilkkaongelma oli hoidettu, niin torstaina iltapäivästä mun alaselkä rupes kettuilemaan ja iltaa kohti kipeytyi entisestään. Kipu koveni ja painoi kumaraan. Selkä oli niin hiton kipeä että liikkuminen ylipäätään oli vaikeeta, ajatus juoksemisesta...ei ei ei. No, laitoin illalla viestiä jälleen Teemulle, että APUA, nyt prakaa selkä! :( Teemu laitto viestiä, että tuu Huumalle pe klo 15. Sit ei autanut muuta kuin syödä kipulääkettä, relaksanttia, voltaren geeliä selkään, villasukat jalkaan ja villaa vyötärölle. Ja toivoa että ihme tapahtuisi. Kävin pe aamuna arvauskeskuksessakin hakemassa lisää lääkettä, akuuttiaikaa fyssarille ei ollut. Lääkäri vaan voivotteli ja sanoi että itse tiedän kannattaako seuraavana päivänä juosta. Kumma lääkäri kun ei osannut taikoa kipua pois ;) Sit vaan odottelin että kello tulis kolme.
Ja tulihan se, kolmelta kurvasin Huuman pihaan. Pieni kartoitus kipualueesta ja  mars hierontapöydälle. Mulla oli ilmeisen jumissa pakaralihakset ja niitä sitten työstettiin. Se sattu niin perkeleesti, että mun piti karjua ja kiroilla. Olis tehny mieli lyödä Teemua. Mut sit koitin vaan keskittyä hengittämiseen ja rentoutua. Helpommin sanottu kuin tehty. Myös selkä sai vastaavan käsittelyn ja lopuksi vielä teipit. Olin aivan pyörryksissä. Mutta pahin terä kivusta oli kadonnut!!! Ihan huikeeta! Ensimmäinen toivonpilkahdus siitä että pääsisin sittenkin juoksemaan! Koko kevät on tähdätty tähän ja nyt se oli vaarassa mennä mönkään. Voitte varmaan kuvitella fiiliksen. Päätin odottaa seuraavaan aamuun ennenkuin teen päätöksen, lähdenkö juoksemaan vai kannustamaan.
Ja aamulla heräsin ILMAN KIPUJA! JEEEEEEEEEE!!!!

Tälle tyypille oon ikuisesti kiitollinen!!

Tämmöstä settiä selkäpuolelle :)

Kymmenen maissa aamulla startattiin kohti pääkaupunkiseutua. Kaveri oli hakenut meidän lähtönumerot ja paidat ja ajanotto-chipit meille jo edellisenä päivänä, joten varsinaista hoppua ei ollut, mutta haluttiin ajoissa pelipaikoille ja mulla oli treffit mun entisen työparini ja hyvän ystäväni Sirkkiksen kanssa. Ja meillä oli yks kyytiläinen (Kapa) jonka piti vielä hakea omat kamat kisahallilta. Oli tarkoitus käydä jossain syömässäkin kun meidän lähtö oli vasta toisiks viiminen 16.25.
Olin jo pari päivää aikasemmin aloittanut nestetankkauksen ja kummempaa tankkausta en sitten tehnytkään. Hiilaripainotteinen ruokavalio edellisenä päivänä, ei muuta. Piti tietty pysähtyä jo Kuninkaantielle pissalle. Ja perillä pissatti taas. Tankkaus siis toimi, ehkä liiankin hyvin!
Riku on nyt jonkun aikaa vältellyt gluteiinia, ja siitä tulikin vähän ongelmaa ruokapaikkaa etsiessä. Sit sanoin että käydään Kampin K-marketissa, koska siellä myydään kaikkea. On tuoretiskiä ja kaikkea spetsiaaliruokia. Ja löytyhän sieltä jokaiselle jotain "gourmeeta"..Me otettiin Kapan kans makaronilaatikkoa ja Riku perunamuussia ja lihapullia! :D

Mmmmm..maistuis varmaan sullekin!

Kolmen tähden päivällinen..
(HUOM: Karkit ostettiin johonkin turvakoti-keräykseen. )

Kiva miljöö meidän "ravintolassa"..(toisella puolella about 10 kassaa, asiakkaineen..)

No kun kuvut oli ravittu, treffattiin Sirkkis ja käytiin kahvittelemassa Lasipalatsin kahvilassa (join 0,5l soodaa) ja sain mun uuden hienon hupparin Lontoosta Sirkkiksen tyttäreltä Kaisalta (Mum on the run-blogi)

joka on siis upea, liikuntaan ja terveellisiin elämäntapoihin hurahtanut kolmen lapsen äiti ja PT, mun idoli <3 Ei tullut kuvaa musta huppari päällä mut hieno se on ja takana teksti:

Sieltä sitten lähdettiin valumaan kohti Stadionia. Taivas oli revennyt ja aurinko paistoi täydeltä terältä. Jännitys kipristeli vatsaa..Käytiin hörppimässä urheilujuomaa ja ostin pari energiapatukkaa, joista söin toisen. Aikaa juoksuun oli reilu tunti ja kierreltiin aluetta ja hetki istahdettiin aurinkoiselle rinteelle ja fiilisteltiin. Mun juoksukamu Anna oli myös miehensä Antin kanssa tulossa juoksemaan, mut olivat aikaisemmassa lähtöryhmässä eikä keretty näkemään ennen niiden lähtöä. Meillä ei ollut mitään käsitystä, missä varsinainen lähtöpaikka sijaitsi, ja se ei ollutkaan "ihan kulman takana" Stadikasta! Vaihdettin juoksukamat ja vietiin tavarat säilytykseen. Punnitsin pitkään siinä pitkähihaisen ja lyhythihaisen välillä ja päädyin juoksemaan HCR-paidassa, joka on muutes tosi kivan värinen! (Varsinkin Rikusta)

Happy-husband-selfie :D

Matkalla lähtöpaikalle aurinko meni pilveen ja tuli hiton kylmä. Kirosin siinä sitten vaatevalintaani, kun odoteltiin omaa lähtövuoroa. Mutta jo ekan kilsan jälkeen totesin valinnan olleen oikea, koska lämminhän siinä äkkiä tuli! Ekat kilsat oli sellaista köpöttelyä, mutta pikku hiljaa vauhti kasvoi ja alkoi tulla väljyyttä. Eka juomapiste oli 4km jälkeen ja nappasin pari kulausta urheilujuomaa vaan suun kostukkeeksi. Riku oli ostanut uudet juoksusukat just ennen juoksua ja ne olikin sit ihan huonot, meni jotenkin rullalle koko ajan, joten niitä sitten piti nykiä joka juomapisteellä.

Juoksu rullasi mukavasti ja ohiteltiin aika paljon porukkaa, oikeastaan koko matkan. Kilometrit meni vauhdilla ja missään vaiheessa ei tullut tunnetta että "tää ei lopu ikinä", päin vastoin, ennemmin oli tunne että "oho, 15km jo takana, enää 6km edessä!". Kivasti oli porukkaa teiden varsilla kannustamassa. Oli ihan mahtava fiilis juosta, kun paikat oli kunnossa ja energiaa riitti. Tuntui just siltä että kevään treenit on menneet nappiin tätä juoksua ajatellen. 

Meillä ei ollut minkäänlaista aikatavoitetta ja pysähdyttiin jokaisella juomapisteellä juomaan jasuoristamaansukkaa. Eikä hoppuiltu. Juostiin toisiks viimisessä ryhmässä jossa aikatavoite oli 2h30min. Nyt näin jälkeenpäin ajateltuna voisin kuvitella että vauhti olis ollut pikkasen reippaampi, jos oltais juostu "nopeammassa" ryhmässä. En tiedä. No joka tapauksessa, kilometrit taittuivat mukavasti ja äkkiä 20km oli täynnä ja Stadikan kuulutukset jo kaikuivat lähellä! Mulle tuli joku tunneryöppy ja kävi itkettää ihan hirveesti. Iho meni kananlihalle ja ihan mieletön tunnelataus meni läpi kropan! Tässä minä juoksen kohti maalia, koko kevään "töitä" paiskineena, suuren elämänmuutoksen tehneenä, hymy huulillani, elämäni kunnossa ja oma rakas rinnalla <3 mikä pakahduttava tunne!!! Olin toki ihan poikki ja Rikun juttuihin vastasin enää "en tiiä" ja "nii", koska keskitin kaiken energiani juoksemiseen. Ja ihmekös tuo, viimeinen kilometri oli koko lenkin toiseksi nopein (05.49), ja sekunnin hitaampi kuin nopein kilometri (5km ja 14km 05.48). Vauhti oli siis tasainen koko matkan, kaks ekaa kilsaa hitaimmat, mutta sen jälkeen pysyi tasaisena, eikä hidastunut loppua kohden yhtään :)

Oltiin ostettu energiageelit henkiseksi tueksi mukaan ja uskalsin napata omastani puolet 18km kohdalla juomapisteellä. En sit tiedä, oliks siitä apua. Ehkä enemmän korvien välille. Mut vatsaan ei käynyt millään tavalla! Ja sit me juostiin Stadionille, mikä fiilis!!! Maaliin juostiin käsi kädessä <3 Miten upea juoksu Rikulta, joka kävi lenkillä about 4 kertaa ennen tätä! Hyvä me!! Aika 02:10:23 !

<3

Stadionilta poistuessamme meistä napattiin kuva (niin kun matkan varrellakin) ja ne on nähtävissä maanantaista alkaen HCR:n nettisivuilla. Siitä siirryttin hakeman evästä, ja kyllä siinä kohtaa hiukoikin ihan mukavasti!! Ja sieltähän sai vaikka mitä! Banaania, ruisleipää, sipsejä, myslipatukkaa, jukurttijuomaa, Elovena välipalajuomaa, vissyä..Meillä oli palkkarit repussa varttumassa ja ne vedettiin ihan heti kärkeen. Äkkiä vaihdoin kuivan paidan ylle (ja uuden ihanan hupparini) koska ilma oli jo tosi viileä ja alkoi tihuttaa vettäkin. Auto me oltiin jätetty Kallioon, mun entisen kotitalon takapihalle :) hypättiin ratikkaan ja huristeltiin Kurviin. Autossa mulla odotti Ainot. Ahhh, tilaa varpaille ja tarkistin damaget. Kaks rakkulaa, molempien jalkojen keskimmästen varpaiden syrjässä. Samassa kohtaa!

Autossa tuli hetkeksi huono olo, mutta tasaantui kun mussutin kaikkia eväitä siinä. Pysähdyttiin huoltikselle öljy ostoksille ja mukaan tarttui lisää evästä:

Mieluummin överit ku vajarit..

Takapenkillä oli vähän toisenlaiset eväät:

Luukari.

Kotona odotti mummo ja kaksi pirteää pikku Kotolaa <3 Mukulat untenmaille, sit suihkuun ja sohvannurkkaan mussuttamaan lisää eväitä ja Euroviisut.

Viisuvarpaat.

 Siinä oli huikea päivä paketissa. Tipahdettiin molemmat sohvalle kesken viisujen! 

Nyt sit mietin et "mitäs sit?". Taas on yks tavoite saavutettu, olen jälleen ylittänyt itseni. :) Sen voin sanoa, että ton matkan tuplaaminen ei ole käynyt mielessä. Vielä. ;) Nyt hetki fiilistellään tätä ja palaudutaan urakasta. Voin kertoa että tänään mun kävelytyyli on herättänyt hilpeyttä. Jalat on sellaset puupökkelöt ja oikea nilkka vähän vihoittelee. Tällä kertaa ulkosyrjästä. No, tänään vähän kehonhuoltoa ennen nukkumaanmenoa, eiköhän se tästä. Ihana äitienpäivä takana, napa raikaa herkuista! Huomenna "takas ruotuun". Nyt läppäri kii ja rullailemaan lihaksia. Auts. 

See you later! <3

Kapuloita rattaissa

Heippa!

Taas on mennyt tovi edellisestä kirjoituksesta. Iltaisin oon ollut niin väsynyt että en oo jaksanut avata läppäriä, vaikka asiaa olis ollutkin. No, pakko nyt aloittaa tästä päivästä, koska tää on ollut aamusta alkaen HUONO päivä. Syystä että aamulla herätessäni, tarkemmin ylös noustessani mun oikean jalan nilkka ei pitänytkään alla. Viiltävä kipu tuntui nilkan sisäsyrjällä akillesjänteen ja kehräsluun välissä. Se on ihan kosketusarka ja en pystynyt taittaa nilkkaa ollenkaan. Ainut tapa liikkua oli kääntää jalkaterää ulospäin "ankkatyyliin". Ja HCR KOLMEN yön päästä!!! Mitä miä teen??? Ihan ekana piti avautua tietty facebookissa ja sinne satelikin paljon tsemppiä ja vinkkejä <3 Otin Buranaa, hölväsin kylmägeeliä ja Voltaren kipugeeliä ja sitten sidoin vielä kylmäpakkauksen siihen. JA sit miä laitoin sähköpostia juoksukoulun vetäjälle Teemu Valtoselle. Teemu vastaskin pikaisesti että soita. Ja sit miä soitin. Pari tuntia siitä, kurvasin apteekin kautta hakemaan Kinesio-teippiä ja siitä Huumalle. JA sitten sitä jalkaa hierottiin. Ilmeisesti penikoissa on jotain lihaskalvojumiongelmaa. Miä huusin ja karjuin ja kiroilin. Se sattu niin saakelin paljon että meinasin pillahtaa itkuun. Ja sit tsädäm, jalka piti alla ja pystyin kävelemään! Sit Teemu teippaili jalat näin:

Sit oon foamrollannu mun pohkeita ja antanut nilkalle kylmä-kuuma-hoitoa. Se on vielä arka ja varon sitä mutta aamun viiltävä kipu on poissa. Aion ottaa levon kannalta nyt nää vika päivät, koska oli tilanne mikä tahansa, lauantaina auton keula suunnataan kohti pääkaupunkia ja lähden ainakin yrittämään! Suuren suuret kiitokset siis Teemulle!!

Eilen meillä oli viimeinen juoksukoulu ja siirryttiin suoraan Karhulan keskuskentälle. Teemana oheisharjoittelun vaikutus ja juoksuharjoitus. Oheisharjoitteluun kuului venyttelyä, paikkojen availua ja lihasten aktivointia. Oon itekin huomannut että ennen lenkkiä kun aktivoi keskivartalon lihaksia, juoksuasento pysyy paremmin ryhdikkäänä! Me ollaan juoksukoulussa harjoiteltu uutta juoksutyyliä, josta jo vähän kerroinkin. Ja saamani palautteen mukaan oon jo päässyt muutaman askeleen lähemmäksi sitä. Lauantaisen puolimaran aion kuitenkin "lompsottaa" vanhaan tyyliin, mutta jatkossa aion testailla tätä uutta "metodia"! Aion myös sisällyttää lenkkeilyyn alkuverryttelyä ja venyttelyä (siis ennen ja jälkeen lenkin) ja hankintalistalla on seuraavana sykemittari ja kompressiosukat/säärystimet. (Ja uudet juoksutrikoot, vanhat puttoo jalasta..)

Juoksukoululaisia!

Oli kyllä hauskaa ja ei naurua puuttunut tästä koulusta! :) Nyt vaan pikku hiljaa kaikkea opittua käytäntöön.

Eilen aamulla Fustrattiin Miran kanssa ja pääsin ottaa alkulämmöt juoksumatolle. Eilinen tunti sujui jotenkin aika hyvin , näyttää menevän aaltoliikkeellä mun tuntimenestys, ainakin omasta mielestä! Olin aamulla unohtanut ottaa allergialääkkeen ja se vähän kostautui viimeistään tokalla kerralla juoksumatolla kun olisin ottanut spurtteja. Keuhkot teki tenän ja piti sitten jolkotella rauhallisemmin. Muuten on allergia ja astma pysynyt lääkkeillä hyvänä -kuhan ne muistaa ottaa ajallaan..

Mulla taitaa olla sellane viha-rakkaus-suhde tohon Fustraan. Se on niin haastavaa, että joskus tuntuu että en edisty siinä yhtään ja tappelen aina samojen juttujen kanssa. Sit kuitenkin Mira antaa palautetta että liikeet tule tehtyä jo paljon paremmin, asentoa ei tarvii korjailla NIIN paljon. Mut kyllä on tän tytön keskivartalo saanut kyytiä! Kesään on vielä tovi, katotaan saadaanko tää kroppa bikinikuntoon? :)

Viime viikolla juhlittiin vappua ja myönnän herkutelleeni kaksin käsin ja monena päivänä. Viime viikon sporttailu oli vähän nihkeänlaista, 1 lenkki, juoksukoulu kerran ja kerran kävin salillakin rimpuilemassa!Vappupäivän aamuna! :) ja sunnuntaina ratsatustunti. No joo, olihan siinäkin jo..Ainiin ja ryhmätreenit! Miten miä nyt aattelin ihan et en liikkunu juuri ollenkaan?

Ainiin! Viime viikolla mulla olikin semmonen juttu, kun samalle päivälle olis sattunut Fustra, ryhmätreenit ja juoksukoulu. Aamun Fustra peruuntuikin yllättäin ja Pauliina nappaskin minut lennosta Hypoxiin! Ah, taivaallista! Sunnuntain ratsastustunti (sillä vauhdikkaalla Suomenhevosella) ja 16km lenkki oli tehneet tehtävänsä, ja pääsinkin palauttelemaan kuplapukuun <3 

Iltapäivällä ryhmätreenit meille veti Lilli ja vuorossa oli BodyStep tunti. Todella tehokasta! Hienosti Veikkokin pysyi mukana! :) Tunnin jälkeen, mulla oli TUNTI aikaa hengailla ennen juoksukoulun alkua ja Carita lupas jäädä kaffittelemaan mun seuraks, niin ehditään vaihtaa kuulumisia. No siihen jäi Anu ja Veikkokin. Oli kivaa rupatella porukalla pitkästä aikaa! Mulla oli eväkset mukana, jotta jaksan sitspurttailla keskuskentällä:

Rahkamuija.

Vappua vietettiin ihan kotosalla, leipasin herrrkullisen kääretortun, kun sain muutaman Mian-päivä vieraan kahville. Iltapäivällä grillailtiin naapureiden kanssa. Mulla on muuten ihan mahtavat naapurit <3

Vappupäivän aamuna vetäsin Huumalla pitkästä aikaa salitreenin. Kyllä ne "taidot" on vielä tallella vaikka sitä omaa ohjelmaa ei oo nyt Fustran alettua tullut tehtyä.

Sieltä kodin kautta kurvattiin Korsoon nuuhkimaan tällaista ihanuutta:

<3 pieni poikanen <3

Sunnuntaina pääsin taas ratsaille ja tällä kertaa sain ratsukseni herkän, vauhdikkaan ja taitavan vanhan ravurin Lissun. Mulla on yks aikasempi kokemus Lissusta ja se ei ollut kovin ruusuinen. Polleparka meni aivan sekaisin silloin ja se vaan juosta jolkotti pää viidentenä jalkana. No, ajattelin et nyt katotaa onks tää täti oppinut mitään viimeiden muutaman kuukauden aikana. No, ekat 30min voin sanoa että tuntemus oli " EI täti EI ole oppinut MITÄÄN". Taas meni polle hermoheikkona ympäri ja tonne ja tänne ja hämmennettiin siellä sellasta sekametelisoppaa. Kunnes Tiina sai väännettyä rautalangasta mulle, kuinka hellästi ja herkillä avuilla Lissua pitää ohjata. Nyt kun kontrastit on ollu valtavia Jolle "enmenemihinkään" vs. Humu "pikajunameksikonhalkikiitää" vs Lissu "höyhenenkevyetavuttaimenensekaisin", on mun ratsastajataitoja koeteltu ja hiottu äärilaidasta toiseen. Mikä on kyllä hieno homma! On toki kiva mennä useamman kerran yhdellä ja samalla, jotta sais joskus ratsastettua vähän enemmän onnistuneesti, mutta sit tää erilaisten heposten kokeilu kyllä opettaa myös ja paljon! Oli sellanen pompotus tällä kertaa muutamaan otteeseen että kottin päästyäni epäilin jo murtaneeni jotain tuolla alhalla. Au. Kaikenlaista.

No jotta ei sunnuntaille jo tarpeeksi ollut äksöniä, lähdettiin me vielä illansuussa Rikun kanssa heittää pieni lenkki, matka oli 7,33km ja aika 44.52. Oli muuten nihkein lenkki aikoihin. Jalat painoi koko matkan, mut loppuun asti jolkoteltiin. Joskus ei vaan rullaa.

Että semmonen viikko täällä <3 Sori jos tuli ihan sekavaa sepostusta. Sen siitä saa kun on kirjoittamatta liian kauan!

Tää viikko menee tästä eteenpäin lepovaihteella ja haudon ton koipeni kuntoon! Päätin olla ottamatta mitään energiageelejä puolikkaalle mukaan, ja pärjätä vedellä ja urheilujuomalla. Saa nähdä onko hyvä päätös. Aika paljon oon lueskellut juoksufoorumeita ja tää sakki on jakaantunut aikalailla kahtia. Tavoitteksi asetan itselleni juosta koko matkan maaliin asti. Aikatavoitetta en aseta. Kuhan toi nilkanretale nyt vaan tulis kuntoon....Pidetään peukkuja!

Nyt, hyvää yötä <3 

Ennätyksiä ja turhautumisia

Moikka!

Mulla oli jo yks blogikirjoitus työn alla, mutta sen otsikkokin oli "Ärsyttää", niin jätinpä sen kesken. Koska ärsytti. Ja koska miä oon aika peruspositiivinen noin niinkun pääasiassa, siihen negatiiviseen olotilaan kun kaikki ärsyttää, ei halua jäädä piehtaroimaan yhtään pidemmäksi aikaa. Negatiivisuus synnyttää lisää negatiivisuutta ja toisinpäin.
Viikko on vierähtänyt Munahölkästä ja sen jälkeen liikunnallisesti viime viikkoon sisältyi 2xFustra, juoksukoulun aloitus ja eilen sunnuntaina ratsastustunti ja 16km lenkki. Fustra oli viime viikolla jotenkin tosi vaikeeta ja rankkaa. Mikään ei (muka) onnistunut ja minusta tuntui että Miran piti korjata mun asentoa tsiljooonabiljardi kertaa. Se, että Mira korjas asentoa ei ärsyttänyt vaan se että minua PITI korjata! Argh. Mut tehokasta se vaan on! Ja koska sitä on niin vaikea pukea sanoiksi, mitä se on, suosittelen kokeilemaan!

Yllä kuvat vipunostoista Bosun päällä. Voin kertoa että on ihan hiton vaikeeta pysyä paikoillaan. Ja kun siihen lisää vielä palikan pysyminen polvien välissä, sekä vipunostot...A-U. Au.

Keskiviikkona kävin tyttäreni kanssa kaksistaan Sirkus Finlandiassa <3

Torstai aamuna Fustrattiin taas ja sirkuksen supersuolaiset popparit teki tehtävänsä ja hir-vee jano koko tunnin ja hiki ei meinannut lähtä irtoomaan alussa millään. Viimeistään sit intervalli-crossailu nosti kunnon hien pintaan!

Illalla suuntasin auton keulan taas kohti Huumaa ja tällä kertaa vuorossa juoksukoulu. Oon tässä juoksennellut enempi tai vähempi muutaman vuoden, mutta enempi kyllä nyt viime syksystä alkaen. Talvella vähempi, pakkaset kun sattuu mun astmaisiin keuhkoihin liikaa. Oon osallistunut Helsinki Midnight Runille kaksi kertaa ja molemmilla kerroilla 10km taittui aikaan 1h ja pari minsaa päälle. Nyt viime syksyn juoksun jälkeen tuntui että jotta taas löytyisi motivaatiota, pitäis varmaan ilmottautua johonkin tapahtumaan. Nyt kun kymppi oli alkanut rullamaan jo aika helposti ja rutiinilla, ajattelin lisätä haastetta ja ilmoittautua puolimaratonille :) Mun juoksu-urani aloitus oli aika kivinen, koska minä vaan VIHASIN juoksua, enkä voinut ajatellakkaan että joskus 5km tuntuisi niin lyhyeltä lenkiltä, ettei niin lyhyttä "viitsi" vain juosta. Mulla on aika standardi vauhti, joka yleensä poukkoilee ,5,5-6,5min/km välillä. Nykyisin lähempänä 6min tai alle/km. Juoksukunto ei ole parantunut pelkästään juoksemalla, vaan selkeä parannus on tullut nyt tämän kevään aikana kun aloitin salitreenin (joka räätälöitiin juoksun tueksi!) ja Fustran. 

No, juoksukoulu alkoi siis ensin luento-osuudella jossa Huuman PT Joni Ruuskanen kertoi juoksun fysiologiasta, juoksuasennoista, sykealueista, pitkäkestoisen ja matalasykkeisen lenkin hyödyistä jne. Paljon infoa! Paljon uutta tietoa juoksijalle, joka aina vaan lähtee juoksemaan, ilman sykemittaria, ilman alkuveryttelyä jne..

Jompe

Huumasta siirryttin sitten tosi toimiin Karhulan keskuskentälle. Tehtiin jos jonkinmoista verryttelyä ja venyttelyä ja alettiin opettelemaan uutta juoksutekniikkaa, jossa juostaan enemmän päkiällä. Tää oli kyllä tosi haastavaa mulle. Mun juoksutyyli on enemmänkin semmosta "lompsottamista". Tässä uudessa tekniikassa askellus on keveämpi, nopea kosketus pintaan, lantio korkealla ja edessä ja niin ettei ylävartalo kierrä. Hiton vaikeeta, voin kertoa! :O Koko homma tuntui tosi "vasenkätiseltä". Se tunne kun oikeakätisenä kirjoitat vasurilla, tai heität palloa vasurilla. No, katotaan. Annetaan sille mahdollisuus. :)

Reippaat koululaiset :)

Pe ja la mulla oli totaaliset huilipäivät jo pelkästään siitä syystä että mun jalat oli puupökkelöt. Pohkeet, nilkat ja jalkapohjat oli NIIIIIN kipeät siitä juoksukoulusta, että mun kävely muistutti lähinnä Kummelista tuttua tamppausta! Sunnuntaille me oltiin sovittu Annan ja Rikun kanssa pitkä lenkki. Riku mittas meille semmosen about 16km lenkin. Sitä ennen kuitenkin kävin ratsastustunnilla (lue:vietin tyttären kanssa lähes koko päivän tallilla <3) ja totutusta poiketen sainkin ratsukseni suuren ja upean javähänpelottavan Suomenhevosen Humun. Ja kuulkaa, jos miä oon taistellu pienen ja suloisen ja jääräpäisen Jolle-ponin kanssa siitä mennäänkö eteenpäin vai ei. Niin nyt tällä pollella mennään eikä meinata! Sain tehdä tosissaan töitä että tehtiin muutakin kuin ravattiin kovaa ympäri kenttää :D hiki virtasi ja jalat teki töitä ihan hitokseen! Laukattiinkin ja kaikkee, iiks! Kun lopuksi hyppäsin satulasta alas, mun jalat oli ihan höttöä. Ajatus tunnin päästä tehtävästä 16km lenkistä tuntui toooosi epätodelliselta itsetuhoiselta.

Herranjestas mikä asento! :D

UPEA Humu! Jolkottelee muutes aina kieli ulkona :D

Sori hirveen epätarkat kuvat! Riikan kameras asetukset oli vähän keturallaan, mut näkeehän tosta kuka meni kellä ja miten. Mitäkukahäh.
Nooooh. Lenkille lähdettiin sitten kuuden maissa. Riku oli käyny jemmaamassa pari pulloa Gatoradea matkan varrelle, että voidaan pysähtyä tankkaamaan, niinkun sit puolimarallakin.
Juoksu rullasi ihan kivasti, vaikka pohkeita kivisti yhä se juoksukoulu ja tietty ratsastustuntikin. Vauhti oli oikein hyvä koko matkan ja tossa 12km jälkeen mulla alkoi vähän painaa jaloissa. Uskoisin että ratsastustunnin takia. Mut reippaasti juostiin koko matka :) Ja juoksipa yks tuttukin vastaan matkan varrella, Haastetiimin Anu <3

Tais kuulkaa olla mun elämäni pisin lenkki :) Puolimaraan tohon vielä 5km, mut uskon että menee kyllä! Nyt se alkaa olla jo niin lähellä että pitkiä lenkkejä ei juosta enää, vaan pari-muutama vähän lyhyempi :) Se on jo ensi viikolla!! IIK!

Ja yks ennätys tähän vielä: vedin tänään KUUSI leukaa! Jonkun lauanvetomaisterin mielestä teen ne varmaan ihan päin honkia, mut so what. Mulle ne kelpaa. Voin ottaa videon, jos joku haluaa tuomaroida mun suorituksen :)

Että tämmöstä tänne. Syömispuolella mulla on kyllä petrattavaa. Oon sallinut itselleni erinnäisiä vapauksia ja vaikka se  ei painossa näykkään, se painaa enempi mieltä. Oon syönyt ihan kotiruokaa ja punninnut enää satunnaisesti. Enkä ole kieltäytynyt herkuistakaan. Pieni kurinpalautus olis nyt paikallaan. Toukokuun lopussa/kesäkuun alussa on nimittäin uusi InBody-mittaus ja se on armoton...

Tämmöstä siis tänne :) mukavaa viikkoa kaikille ja hauskaa Vappua!!!!

Miä tein sen!

Moikka!

Pakko oli tulla päivittämään tän päivän Munahölkän tirsk! tulokset! Miä juoksin oman uuden 10km ennätykseni eli 56.01! Jee! Keli oli upea, mutta hiton kuuma! Aurinko paistoi pilvettömältä taivaalta ja maalla (Metsäkylässä) kun oltiin, lämpötila oli pari astetta korkeampi kun kotona. Onneks olin varustautunut t-paidalla ja juoksucapreilla, koska lämmin tuli jo lähtöä odotellessa!

Ulkolämpötila +18,5c!

Linssilude <3

Lähtötunnelmia :)

Lähdettiin hännän huippuna ja juoksu lähti rullaamaan ihan mukavasti. Tää oli mun, Annan ja Rikun eka yhteinen lenkki, mut vauhti pysyi hyvänä kaikilla koko ajan. Me kierrettiin sellanen 3,3km lenkki kolmeen kertaan ja pari aika mukavaa hitinvitinhirveetä  nousua oli siinä kolmosen lenkissä. Kierros päättyi aina järkkyyn nousuun. Mun Endomondo ei jostaan syystä lähtenytkään päälle, ja ärsyttää kyl sikanaa, koska se on samalla mun juoksupäiväkirja ja nyt tää mun hyvä tulos ei siis tallentunut sinne. Enkä myöskään nää hitaimpia ja nopeimpia kilsoja. Vauhti tais kuitenkin pysyä aika samana läpi lenkin! Vimpolla kierroksella nopeimmat ohitti meidät kierroksella (!) ja ekat oli maalissa ajassa kolkyt ja risat minuuttia :O  uskomatonta! Aika kovakuntoista porukkaa oli muutenkin matkassa koska tais kaikki kympin juoksijat alittaa tunnin!

Oli niiiiiiiiiiin KUUMA! Juoksin ilman hattua ja aurinkolaseja ja totesin että jos HCR:illa sää on samanlainen, haluan jonkin sortin aurinkolipan tai lippiksen päähäni! Mulla ei yleensä kympillä jano pääse yllättämään, mutta tänään jo kolmen kilsan jälkeen olisin voinut mieluusti hörpätä vettä! Kun matka alkoi olla voiton puolella Anna sanoi et ollaan juostu 50 minuuttia. Ajattelin silloin että ei mitenkään aliteta tuntia. Niin väärin sitä arvioi omaa vauhtia ja etäisyyksiä näköjään! :D Maaliin kun juostiin, ekat 10sek ajattelin et NYT tulee yrjöt, mut kun hengitys ja syke nopsaan tasaantui (sen järkyn nousun jäljiltä!), fiilis oli kyllä tosi hyvä!

Lenkkimaisemaa autonikkunasta käsin

Onpas ärsyttävää kun blogger heittää kaikki lataamani kuvat tonne ylös >:/  Menee hermot just!

No nyt!

Maalaismaisemaa! Kukkokin kiekui tsemppiä matkan varrella :D

Tärähtäneet pääsi maaliin, jee!!

Väsynyt, hikinen ja onnellinen ja jälleen kerran itsensä ylittänyt lenkkeilijä :)

Ja voitin tällaisen hienon palkinnonkin! :D

Tästä on hyvä jatkaa! Viikonlopuksi suunniteltiin pitkää lenkkiä, täytyy silloin kokeilla joko jotain geeliä tai urheilujuomaa, mikä toimis mulla sitten puolimaralla :) 

Tällaista tänne tänään. Vitsit kun on hyvä mieli ja ihan voittaja fiilis <3
Mukavaa viikonalkua kaikille! <3 hitoksee sydämii <3 <3 <3

Perjantaista perjantaihin pikakelauksella

Moikka!

Jopas on taas vierähtäny piiitkä tovi viime kerrasta :O Ou nou. Mun on kyllä ollut tarkoitus kirjoittaa, mut aina on tullut jotain ja sitten kun aikaa kuluu, ahdistun jo pelkästä ajatuksesta, kuinka paljon on "kiinni otettavaa", kun olis niin paljon kerrottavaa. Vaikka mitään kovin suurta ja mullistavaa ei ookkaan tapahtunut viime aikoina.
Juoksulenkit on rullanneet ihan kivasti ja vauhtia on löytynyt lisää, ihan vahingossa. tarkoitan siis ettei mulla oo ollut mitenkään tarkoitus juosta kovempaa. Viikko sitten sunnuntaina juoksin mun mieheni kanssa meidän ekan yhteisen kympin (10,87km ajassa 1.04.27) eli alitettiin nippa nappa tunti! Seuraavan kerran lenkille pääsin vasta perjantaina ja juoksin yksinäni nopsan reilu kutosen, tarkalleen 6,3km ajassa 37min. Vauhti on reippaampi kuin aikoihin ja juoksu tuntuu (siitepölyallergian jyllätessä pahimmillaan) tosi hyvältä! Astma painaa vähän, mutta lääkityksestä kun huolehtii, niin ei hätää. Huomenna maanantaina me osallistutaan 10km Munahölkkään Metsäkylässä :) Sään pitäisi suosia, katotaas miten menee. En aseta mitään erityisiä tavoitteita, kiva olis juosta kymppi alle tuntiin, mut ei mitään paineita. Ens viikolla pääsen myös lunastamaan yhden Haastekunigattaren palkinnoistani ja aloitan juoksukoulun Huuman PT kaksikon Jonin ja Teemun johdolla. Toivon saavani hyviä vinkkejä puolimaratonia ajatellen :)
Fustrattu on ja voin kertoa että mitä enemmän "opin" sen rankemmaksi se muuttuu. Viimeiset kaksi kertaa olen ollut kuin uitettu koira, hiestä märkänä! Liikkeet alkaa tuntua siellä missä pitääkin ja kun toistoja lisätään..AUauAU.

Leveä kyykky ja pakarat saa kyytiä!

Hitoksee rankkaa!

Tässä saa vatsat huutia!

Polla punasena ja hiki virtaa.

Tässä mie romahin yhden jalan kyykkyjen jälkeen. Ai hittivitti!!

Vatsoille huutia, ja kun tätä tehdään viime metreillä, voin kertoa että on ihan HIR-VEE-TÄ.
Mut niin mahtavan upeen rankkaa <3

HuhHuhHuh...

Selkälihasten rääkkäystä.

Mira kyseli mun ruokavaliosta ja kerroin että minusta on tuntunut etten syö tarpeeksi. Koska mun kulutus on kasvanut ja iltaisin oon ollut väsynyt ja nälkäinen. Ja muutenkin koko aika ollut sellainen olo että tekee mieli syödä. Mira otti yhteyttä Teaan ja Tea soittikin mulle ja sain nyt ohjeistuksen pysyä tiukasti SÄÄNNÖLLISESSÄ ateriarytmissä, juoda vettä tarpeeksi ja syödä enempi hiilareita aterioilla. Katsotaan miten se tästä lähtee :) Ihan mahtavaa kun saa heti jeesiä, eikä tarvi ite miettiä ja pähkäillä et mitä pitäs tehdä!

Viime tiistaina meillä oli pitkästä aikaa Miran vetämät ryhmätreenit haastelaisten kesken <3 olipa kiva nähdä jengi koossa. Paitsi harmikseni Anu puuttui joukosta. (Toivottavasti pääset ens kerralla! :) Mulla oli aamusta alla Fustra, päivällä käytiin lasten kanssa uimassa ja illalla sit porukalla..Body Combatia! Olin kyllä aivan rikkikatkipoikki sen jälkeen. 

Mira <3

Tärähtänyttä sakkia!

Mitäs vielä? Kävin viime viikonloppna myös vähän krebaamassa mun ystäväni kanssa. Kerroinkin aikasemmin jo että oltiin lähdössä palkintomatkalle Antti Tuiskua moikkaa :) Ollaan yhteensä tänä keväänä pudotettu 17kg elopainostamme ja palkittiin itsemme sen kunniaksi! Käytiin syömässä Merelle nimisessä ravintolassa, ihan mielettömän hyvät pöperöt! 

Kuhaa, fenkolia ja kukkakaalipyrettä. Nam.

Ready to Partyyyyy :)

Sit me krebattiii! <3

Antikaa tiätty <3

Mitäs sit viäl? Kauhee ripulipostaus ku on niin paljo asiaa! Viime viikonloppuun mahtui kyllä niin paljon kaikkea, käytiin mm. moikkaamassa meidän ystäviä Pornaisissa.

Tää viikonloppu me tsillattii meidän kavereiden mökillä, grillattiin herkkupöperöitä ja saunottiin. Muksut leikki keskenään ja nautittiin kyllä kaikki ihan täysillä. Kukko löysi tiensä munimaan myös mökille joten aamu meni yhdellä sun toisella suklaan huuruissa :)

Mökkihöperöt <3

Ens viikolla vois ottaa jonkun sokeriton viikko-teeman toteutukseen. Sen verran on uponnut noita herkkuja nyt näin pääsiäisen aikaan..Täytyis vissiin muutenkin taas vaikka punnailla ruokia vähän aikaa. Että tulis syötyä oikein. Nyt kun treenaa paljon, voi toki syödä vähän vapaammin, mut siitä on NIIIIIN helppo lähteä lipsumaan...

Mut tällaista tänne! Huomenna hölkätään, keskiviikkona sirkustelua, torstaina juoksukoulua ja viikonloppuun pitäs ujuttaa yks piiiitkä lenkki :) Kivaa viikkoa kaikille, yritänpäs taas aktivoitua tässä kirjotushommassa!

Nyt, öitä ja kauniita unia!