sunnuntai 16. helmikuuta 2014

Iiiiiha-ha-ha-ha-naaaa!

Moi! Varoitus! Seuraava teksti sisältää höpinää pääasiassa vain ja ainoastaan rakkaasta harrastuksestani, ratsastuksesta. Huomenna höpisen taas haastehommia, mut tää blogikirjoitus on siis omistettu hevostelulle :)

Mun hevosteluhistoria vie kauas lapsuuteen, kun naapurin täti (on muutes haaste-Caritan anoppi! :)) vei minut Haminaan hevostallille ollessani 9-10-vuotias. Muistaakseni. Olin haaveillut ratsastuksesta jo jonkin aikaa, mutta niin haaveilin samaan aikaan monesta muustakin harrastuksesta, ja kovin montaa lajia ei ole jota en olisi käynyt ainakin kokeilemassa. Ratsastus on aika kallis harrastus, joten siihen ei kerta kaikkiaan ollut silloin varaa. Haminan talli oli jonkinverran halvempi, mutta siellä käynnit loppuivat siihen, kun naapurin täti tuli raskaaksi. Olin ehtinyt oppia ohjaamaan hevosta ja kevyen ravin. En paljon muuta. Elin sitten hevoshullu-vaiheeni lukemalla heppalehtiä ja -kirjoja. Into laantui jossakin vaiheessa, mutta on jättänyt kuitenkin ikuisen rakkauden kytemään kyseisiä eläimiä ja ratsastusta kohtaan. Seuraavan kerran olen noussut satulaan ollessani reppureissulla Australiassa ja pääsin toteuttamaan yhden unelmani, ratsastamaan upealla hiekkarannalla. Alkeelliset taitoni oli yhä tallella! Sitten tulikin taas piiitkä tauko.

No, nyt aikuisiällä oon saanu kasvatettua itselleni jonkin sortin horsefobian ja hevosten lähestyminen alkoi tuntua pelottavalta. Silti kiehtoi hitokseen. Sitten eräs tyttöjen saunailta, saunanlauteet ja Virtasen Riikka ptruu.blogspot.com ja alettiin puhumaan et olispa kiva lähtä hevostelemaan. Siinä meni jokunen kuukausi ennenkuin ryhdyttiin tuumasta toimeen, mutta lopulta oli ekat tunnit varattu ja myä lähdettiin tallille! Säällä kuin säällä hullut ajettiin Ravijärvelle asti kerran viikossa, koska oli sieltä bongattu kiva talli. Tästä on nyt kulunut reilu 3,5 vuotta ja koska me ollaan tämän ikäisiä naisia, piti välissä molempien pyöräyttää esikoisille leikkikaverit. Hyvin alkanut hevoshuuma jäi katkolle melkein mitä, KOLMEKSI vuodeksi?!

Hevostelu pyöri meidän puheissa kuitenkin jatkuvasti sitten kun-muodossa. Ihan omaa perhettäkin ajatellen haluttiin löytää kiva pienehkö talli vähän lähempää kuin Ravijoki. Vuoden vaihteen jälkeen laitoin sähköpostia Tiina Raidalle Hepolaan http://www.tr-custom.com/ . Ja siinä ei kauaa nokat tuhisseet kun kurvattiin yks kaunis sunnuntai Hurukselaan. Siitä se taas lähti! Ihanaa! Tiina on ihan mahtava opettaja ja meistä Riikan kanssa tuntuu että ollan opittu näissä muutamassa viikossa enemmän kuin ikinä!
Käydään tunnilla aina sunnuntaisin ja voin kertoa että joka sunnuntai aamu herään perhoset vatsassa. Jännitän joka ratsastustuntia ihan hulluna vaikka nautin siitä ihan täysillä. On niin paljon vielä opittavaa. Laukkaaminen on mun mielestä siisteintä ja pelottavinta ikinä! Sana laukka saa hevosen selässä ollessa mun sykkeen pilviin ja alkaa yrjöttää. Silti oon jo onnistunut pari kertaa! Tästä se taas lähtee, pienin askelin. Ja ei ole mikään kevyt harrastus tämä ratsastus, eritoten reidet ja keskivartalo saa joka kerta tehokkaan treenin!! ;) Suosittelen! Lisää hevostelujuttuja voitte lukea Riikan blogista, osoite tuossa ylempänä. Tuntemukset ja kehittyminen on molemmilla osimoilleen aika samanlaista :)
Tänään oli muuten todellinen extreme-sää ratsastaa ulkona!

Sain ratsukseni muuten Gigolon ;)

Kavereiden kesken Kiksu-pappa <3

Hiljalleen satelee lunta..

Tässä kohtaa kiittelin hiljaa mielessäni itseäni hyvästä valinnasta laittaa
ratsastushousut toppahousujen sijaan. Parin sentin lumikerros reisien päällä
nippaili kivasti.

Läpimärät, jäätyneet ja onnesta soikeat Tätiratsastajat <3

Että semmoinen sunnuntai tänään :) Huomenna taas haasteen pariin, moikka!!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti