Kirjoitusripuli

Moikka taas! Hyvin nukutun yön jälkeen virtaa tuntuu taas löytyvän ja blogin kirjoituskin on houkutellut aamusta asti. Kummallisia tollaset tukokset. Kun ei tule mitään, niin ei tule.
Viimeinen viikko on muuttanut mun elämääni niin paljon ja niin lyhessä ajassa, että kestää hetken että mieli -ja kroppakin, pääsevät 100%:sesti mukaan. Tunteet vaihtelevat, mutta motivaatio on pysynyt korkealla koko ajan. Ehkä eniten mieltä kalvaa aika pois perheen luota .Tämmöistä korvienväli-koettelua. Pidän liikunnasta ja itseni haastamisesta, mutta haluan jatkossa, haasteen päätyttyä, pitää hyvän balanssin kaiken välillä. Sopivasti kaikkea, tai siis "kohtuus kaikessa" mikä sanonta on tullut monesti esiin haasteen alkamisen jälkeen, oli sitten puhe ruuasta tai treenauksesta :)

Mun omien henkilökohtaisten tavoitteiden ohella, mun yks tavoite tässä haasteessa on olla esimerkkinä muille motivaation puutteesta kärsiville "taikinavatsaisille kotiäideille" ja toki muillekin. Esimerkkinä siitä että mitä siitä seuraa, kun ottaa vihdoin itseään niskasta kiinni ja ottaa sen ensimmäisen askeleen kohti parempaa kuntoa ja timmimpää kroppaa. Moni varmaan ajattelee "no helppohan se on kun on tiimi jeesaamassa" ja totta se on, se on silloin helpompaa. Mutta. Suurimman työn tässä kuitenkin tekee ITSE. Minun hyvä ystäväni odotti ensimmäistä lastaan yhtä aikaa kun minä kuopustani. Kropat muuttuivat ja muokkautuivat molemmilla. Molemmilla putosi paino vauvojen syntymän jälkeen ja molemmat kerrytimme niitä kiloja vaivihkaa takas ylöspäin. Oli helpompaa olla yhdessä laiska ja löysä. Vertaistukena kun toinen oli syönyt levyn suklaata yhdeltä istumalta.
"Ai no ei se mitään, mulla meni pussillinen lakua".
Nyt kun pääsin mukaan haasteeseen, on ystäväni aloittanut oman kuntokuurinsa. Se vaati sen että toinen aloitti, niin toinen tulee perässä. Mikä tässä onkin saanut miettimään, että kuinka typerää alunalkaen oli, että emme tsempanneet toisiamme LIIKKUMAAN. "On ollut kaikenlaista." Aina oli hyvä (teko)syy olla tekemättä MITÄÄN. Pohjanoteraaus on ollut ehkä "iltalenkki" lähi Siwan karkkihyllylle :D
Joten olkaa motivaattoreina toisillenne, lähtekää yhdessä lenkille, jos yksin tuntuu vaikealta! Asettakaa tavoitteet ja miettikää joku palkinto itsellenne kun tavoite on saavutettu!Tukekaa ja tsempatkaa toisianne kun ei huvita, tai kun tekee mieli turvautua suklaapatukkaan.
Jos on ihan pakko, turvautukaa suklaapatukkaan yhdessä ja syökää se puoliksi!

Ai kauhee, nyt tuli oikee puheripuli. No mutta, palataanpa eiliseen. Mulla oli siis HYPOXI päivä ja ekan kerran taisin maata ekat 20min hiiren hiljaa kuplapedissä. Rentoutumista ruumispussissa. Tosin johtui osaltaan siitä että Pauliina oli vahtimassa Veikkoa yläkerran juoksumatolla ja polkukapselissa oli joku tuntematon. Mutta otin hetken itselleni ja nautin. Kupliminen tuntuu ihanalta! Ja loppuu aina liian aikaisin. Jos HYPOXI kiinnostaa yhtään niin rohkeasti vaan yhteyttä Pauliinaan. Jos kaikki muu tuntuu oudolta ja jännittää niin voin kertoa että Pauliinaa ei tarvitse jännittää yhtään. HYPOXI-studiossa vallitsee kiva ilmapiiri ja aika huumoripainotteisesti on hoidot menneet ainakin mun kohdalla. Mutta kuitenkin myös mahollisuudella olla hiljaa omissa ajatuksissaan :) Tässä Pauliina: 

Tänään mulla oli salitreeni. Kurvasin aamusta Huuman pihaan ja parkkeerasin taas lapseni Tean hoiviin. Siitä sitten juoksumatolta lämmöt alle ja tositoimiin! Liikkeet ovat nyt tuttuja joten aikaa ei tuhraannu sopivien vastusten tai oikeiden liikeratojen etsimiseen. Oli muuten mun elämäni eka rankka kuntosalitreeni, hiki virtaa, juomaa kuluu. Tässä muutama (surkea) kuva kännykällä räpsitty kun kamera jäi.

Eteentaivutus kepillä

Lantionnostot

Askelkyykky

Soutu

Ja sitten. Ne mun jumppapalloliikkeet, jäi tänään tekemättä, koska joku vatsalihaksenretale rupesi kiukuttelemaan oikein kunnolla että en pystynyt kivun takia tekemään niitä :( Heti yritin soittaa Maikulle etten romaha, mut Maikku puhui jonkun toisen kanssa. Onneksi Huumasta löytyy ammattitaitoista väkeä ja lopulta sain apua ja neuvoja Lilliltä, Lauralta ja Maikulta. Iltapäivällä vielä kriisipuhelu PT Villelle ja nyt alkuun tehdään vähän kevyempää liikettä että saadaan se kipu pois. Ärsyttävää. Mutta eiköhän se tästä! :) Nyt hyvillä mielin haasteviikkoon nro2!  Mo!