Määrätietoista rimpuilua

Moikka!

Tänään tapasin ravintovalkkumme Tean. Kävimme läpi menneitä viikkoja ja sitä miltä uuden ruokavalion noudattaminen on tuntunut ja mitä kysymyksiä ja oivalluksia se on herättänyt. Ja sitten sain viimeiset vinkit siihen, kuinka jatkaa yksin tästä eteenpäin. 

En ole lainkaan huolissani jatkosta. Olen saanut pääni sisällä palaset kohdalleen ja nyt tiedän minkälainen ravinto on mulle hyväksi. Mun ruokavalio ei oo koskaan ollut mitenkään erityisen epäterveellinen, mut lähinnä yksitoikkoinen ja tylsä. Väritön. Mitä siis ihan perusaterioihin tulee. Mut mun kompastuskivi on ollut ne herkut, ne herkut. Löysin eilen netistä tän:

Niiiiin totta! Olin niin riippuvainen sokerista että saatoin vielä illalla myöhään ajaa Siwaan hakemaan karkkia. Jokaisen aterian jälkeen oli pakko napsasta suuhun joku herkku. Paras tapa kitkee tää hirveä tapa on ollut aika yksinkertainen. En ole ostanut mitään herkkuja kaappiin huutelemaan mun nimeä! Ja vaikka muu perhe olisikin herkutellut viikonloppuna sipseillä yms. oon ostanut itselleni hyvin maltillisesti sen yhden pienen lakupatukan ja Vanhan auton. Ja se on ollut tarpeeksi. En ole kokenut houkutuksia, vaikka muut olisivat mässyttäneet mitä. Ainoa hetket jolloin tulee älyttömiä mielitekoja, on silloin jos mun ateriaväli on venynyt liian pitkäksi ja aivan järkyttävä nälkä on ehtinyt tulla. Kun haaste alkoi, päätin sitoutua noudattamaan ohjeita prikulleen, 100%:sesti. Kun päätin, etten sorru enää, se päätös on pitänyt. Jokainen herkku jonka olen kitusiini napannut, on ollut harkittu ja hillitty. Se on tosin johtanut siihen että "karkkipäivänä" seison karkkihyllyn edessä enkä meinaa keksiä mitä haluaisin. Kun ennen otin kaikkea, mitä teki mieli. Onpa kauhea ongelma! :D 

Tän uuden ruokavalion myötä, mun elämästäni on pudonnut kyydistä myös leipä. Ennen söin leipää aamulla, ruuan kanssa, illalla..Nyt oon kahteen otteseen syönyt puolikkaan ruispalan, ja lopputuloksena ollut pakki sekaisin. Joten ainakin kyseinen leipä saa jatkossakin pysyä pois. Mulla on aina ollut jonkisortin vatsaongelmia ja minua on neuvottu jättämään leipä pois. Mutta en ole "pystynyt" mitämiäsitmukasyön?. Nyt se jäi pois ihan huomaamatta ja vatsa on voinut paremmin! Ja ei ole paljon tarvinnut miettiä syömistä, lähinnä vaan sitä että muistaa ja ehtii syödä säännöllisesti! 

Oon ihan sitä mieltä et meissä kaikissa asuu sisällä se terveellisiä elämäntapoja noudattava ihminen, mut se vaan hukkuu johonkin, kellä mistäkin syystä. Miä oon nyt löytänyt sen itsestäni. Oon karistanut pois laiskuuden, tekosyiden keksimisen ja mässäilyn. Nyt on olo vahva ja määrätietoinen, mut tiedostan kyllä että niitä hetkiä varmasti tulee, kun ei huvita, kiinnosta, jaksa. Mut jos ennen siinä tilanteessa hain kaupasta suklaalevyn (KYLLÄ, näin tein.) niin jatkossa vaan sinnikkäästi lähden liikkeelle. Mut en kauppaan, vaan lenkille tai salille. Ei se oloa ainkaan pahenna, päinvastoin. Sallin itselleni myös jatkossa hallittua herkuttelua, enkä aio esim. ravintolassa tilata vain salaattia!  Säännölliset ateriat, säännöllinen liikunta. Kohtuus kaikessa. Ei voi mennä vikaan! <3

Tää kuva halusi väkisin tähän väliin, ni olkoot sit siinä. :)

Tänään lähdin illansuussa vielä salille, vaikka olisi niiiiiin kutsunut sohvanpohja. Kuitenkin lähdin ja hyvä niin. Juoksin alkulämmöt pikkasen reippaammin tänään, ja kyllä tuli lämmin!! Carita oli myös salilla ja vaihdettiin siinä pikaisesti kuulumisetkin. Miä jätin tänään kameran kotiin, mut Purhosen Paparazzi piti huolen että meikän rimpuiluista tuli myös otoksia. Laitan ne jahka ne kolahtaa mun sähköpostilaatikkoon :) Ja ihanaa oli törmätä pitkästä aikaa Anuun, joka on kotiutunut häämatkalta <3 Myös Anun kameralla räpsittiin kuvia, niitäkin näette sit kun ne ilmestyy ensin Anun blogiin :)
Noniin, tässä vähän eilisen kuvasatoa :)

Kukkelipöö!

Salilla kävi aika kova kuhina vaikka kello oli jo yhdeksän, ylikin. Sain tehtyä treenin hyvässä vauhdissa ja nyt pinnistin avustettuja leuanvetoja kaks ekaa sarjaa kokonaan 50kg kevennyksellä. Kolmanteen sarjaan oli pakko taas lisätä jeesiä..muuten mun kädet räjähtäis. Mut taas pienoinen parannus!

Ekassa sarjassa meinas tulla noutaja, kunnes tajusin et
lauta on vähän liian korkealla. Laskin pykälän seuraaville sarjoille.

Pebanderi hipaisee penkkiä, niin tulee kyykättyä oikein.
Jalat näyttäs vaan olevan päin honkia.

Viimeiset vatsat, kyllä kirosanat lensi!! :D

Huomenna tiedossa ryhmätreenit, ilmeisesti Villen opastuksella, kun Mira on yhä sairaana. No, en usko että Ville päästää meitä yhtään helpommalla! :) 

Ainiin, pakko vielä kertoa, että mun rakas pieni tyttöni 5vee, katseli minua aamulla arvioivasti kun puin vaatteita ja sanoi: "Nyt sun ei äiti tarvii enää mennä sinne (Huumalle), ettei sinust tuu liian hoikka!" <3

Että näihin mietteisiin ja tunnelmiin tänään!
Hyvää yötä <3

PS. Jos et ole vielä käynyt äänestämässä suosikkiasi, täältä pääset tekemään sen:
http://www.clubhuuma.fi/survey/aanesta-haasteen-kuningatarta-kuningasta?id=505524