Eilisen myöhäisillan treenin takia nukkumaanmeno myöhästyi ja kun vielä pikku mies nukkui levottomasti, oli tänään jotenkin tooooosi pitkä, hidas ja väsynyt päivä. Aamulla pääsin toki Hypoxiin loikoilemaan, mikä on aina ilo ja nautinto eikä kapselissakaan polkeminen tuntunut ylivoimaiselta. Mutta loppupäivä vaan jotenkin mateli. Onneksi päästiin lasten kanssa päiväksi mun äitin hoiviin ja hemmoteltavaksi. (Äitillä oli rahkasetit ym.mulle :))
Mielessä on nyt kovasti pyörinyt haasteen loppuminen ja mitä sen jälkeen. Räjähtävän alun jälkeen lähes kaikki tapaamiset valmentajien kanssa on ohi, Hypoxi vetelee viimisiään. Olo on yhtäaikaa vahva ja heikko. Vähän kuin bambilla kävelemään opetellessa. Tässäkö tämä nyt oli? Olenko nyt ottanut tästä kaiken hyödyn ja opin irti, että varmasti "pärjään" yksin tästä eteenpäin? Onhan tätä haastetta toki vielä 1,5 viikkoa jäljellä, mutta loppua kohti haikeus valtaa mielialaa. Ja kyllähän miä sen tiedän että vaikka haaste loppuu, mulle se on uusi alku. Uudet, terveellisemmät elämäntavat, säännöllistä liikuntaa, kehon ja mielen huoltoa. Näitä saatuja "eväitä" noudattamalla ei vaan voi mennä vikaan!
On niin mahtavan upeeta että pääsin mukaan tähän projektiin. Näinköhän sitä kannattaa enää jatkossa lotota? Kirjoitin uuden vuoden päivänä mun facebook-statukseksi "Uuden vuoden lupaukseni on: Tänä vuonna minusta tulee pitkätukkainen ja laiha. Tai ainakin pitkätukkainen." Vitsillähän se on kirjoitettu, mutta hiustenkasvatusprojekti on käynnissä ja sitten pääsin mukaan haasteeseen. En siis ole ylipainoinen eikä mulla ole ollut tarvetta varsinaisesti laihduttaa, vaan päästä eroon kaikesta löllyvästä mun keskivartalossa. Jotta ei tarvitsis kulkea telttamaisissa tunikoissa ja äitiysleggareissa lopun elämää.
On ollut riemastuttavaa ja äärimmäisen hämmentävää huomata että sitkeä työ tuottaa tulosta jo muutamassa viikossa! Mutta se vaatii täydellisen sitoutumisen treeniohjelmaan ja ruokavalioon. Se koettelee mieltä ja se koettelee kroppaa. Varsinkin jos olet tottunut syömään, mitä haluat, milloin haluat ja liikut silloin tällöin. Jos silloinkaan. Se vaatii arjen uudelleenorganisointia ja joustoa lähimmäisiltäsi.
Mutta pähkäily siellä kotisohvalla ei vie asiaa eteenpäin millään lailla. Sitten kun- ajattelu ei tee mitään asian hyväksi. Mulla ei ollut sitä tarvittavaa potkua aloittaa tätä projektia yksin. Tai oli se jossain. Mut en edes kauheesti etsinyt sitä.
Älkää tehkö niinkun miä tein.
Miä kirjotin tän kaiken sulle, ja itselleni. Että voin heikolla hetkellä lukea, mitä vahvana ollessani kirjoitin. Moni ehkä aattelee, "helppohan ton on sanoa, kun sai kaikki tarjottimella". Mut ei tää siitäkään huolimatta helppo ole ollut. Jos oot kulkenu alusta asti mukana, tiedätkin jo sen.
Tee se päätös. Mieluiten nyt heti. Jos et yksin pysty, houkuttele ystävä mukaan, tai vaikka äiti :) Kannattaa hankkia itselle suunniteltu saliohjelma ja ruokavalio, ja jos mahdollista, mennä myös Hypoxiin. Sijoitat itseesi. Miä olen elävä esimerkki että tällä kombinaatiolla saat ihan varmasti tuloksia aikaan, jo viikoissa! Mutta riittävällä liikunnalla ja oikealla ruokavaliollakin saat varmasti tuloksia aikaan! Maltti on valttia ja kiire ei oo mihinkään. Koska tää on loppuelämän kestävä projekti nimeltä Uusi Elämä <3
Puuh. Mun Hypoxipostaus meni ihan avautumiseksi taas. :D
Huomenna treenataan Miran kanssa porukalla <3 saa nähdä mitä on edessä! :)
Nyt meen kevein mielin nukkumaan, kun sain pään tyhjäksi! Hyvää yötä Sullekin!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti