perjantai 21. helmikuuta 2014

Jalat maassa, pää pilvissä

Jihuu ja jipii! Eilinen vatsaongelma oli väärä hälyytys. Kun sain kanasaatin ulos mun systeemistä, vointi parani saman tien! Nukuin hyvin ja aamulla hyvinvoivana uuteen päivään. Tarkistin heti aamusta Pauliinalta, että onko iltapäivän Hypoxi ok. Ja ei ollut esteitä kun olen ihan kunnossa, jes!
Toi eilinen episodi sekoitti nyt treenirytmiä, ja sehän on katastrofi tässä kohtaa, kun olen niin tarkkaan sitä tähän asti noudattanut. Ihmeellistä, miten paljon mokoma asia voi alkaa hajottaa. Vaikka pää sanoo ettei tollasessa ajattelussa oo mitään järkeä, ei yksi päivä venettä kaada, silti ne ajatukset hiipii salakavalasti mieleen. "Noni, nyt on kaikki pilalla." noeinytihan
Mistä pääsenkin takaisin jo aiemminkin blogissa pohtimaani aiheeseen. Treenaus ja pääkoppa.
Treenaamisesta vouhkataan tällä hetkellä aika paljon. Se on isosti pinnalla ja näkyy varmasti liikuntakeskusten kävijämäärissä. Tavoittena parempi kunto, parempi kroppa, parempi mieli. Niin. Hyvä mieli, parempi mieli. En pysty ikinä tarpeeksi toitottamaan, kuinka mun mielestä on tärkeetä pitää se balanssi. Ettei treenaamisesta tule pakkomielteistä ja ainoa asia joka elämässä tuo iloa. Perhe, isovanhemmat, ystävät, lemmikit.. Että kuinka tärkeää on että elää elämäänsä niin että niistäkin nauttii ja saa hyvän fiiliksen. Tiiättekö mitä tarkoitan?
No, joka tapauksessa, mun aivot yrittää kääntyä välillä sinne pakonomaisen suorittamisen muottiin, just tollasina hetkinä kun joku ei mene just niinkun oon ajatellut treenin tai syömisen kanssa. Se on ihan typerää, mut niin se vaan on. Onneks mun järki kuitenkin pelaa vielä toistaiseksi. Ja mun mies ja kaksi suloista pikkuista pitää mun jalat maassa, jos pää välillä leijuukin jossain pilvissä :) ja mun ystävät ja mun äiti ja...jne. Niin, mulla on niin vilkas elämä muutenkin että treenien sovittaminen hektiseen arkeen on haastavaa, joten siltä osin ei pelkoa että tulis täytettyä kalenteria pelkällä urheilulla. :)


Sit tosta pääkopasta huolehtii myös Hypoxin ihana, lämmin, iloinen, rakas Pauliina! Näistä Hypoxi- hetkistä on tullut myös tosi tärkeitä ajatusten purkusessioita. Tää on niin iso elämänmuutos että tää vaatiikin jo viikottaista terapiaa. :D Välillä nauruterapiaa, välillä kiukkuterapiaa. Pari synnytystä. You name it :)

<3

Ja sit mun ihana haastekamu Carita <3 Muutama myöhäisillan purku-puhelu ollaan otettu ja tsempataan hitokseen toisiamme. Treffataan salilla ja napsitaan naurettavia selfieitä. Tehdään tosissaan mut pidetään pilke silmäkulmassa :)

Hitoksee ihanii muijii.

Summa summarum, muistakaa huoltaa mieltänne yhtälailla kuin kehoanne. Nauttikaa elämän pienistäkin iloista ja älkää sortuko liioitteluun treenamisessanne ja syömisissänne. Kohtuus kaikessa <3 

Huomenna mennään taas tukka putkella koko päivä, katotaan saanko salitreenin mahdutettua vai menenkö sunnuntaina...nyt, hyvää yötä!


1 kommentti: